Komisario Gordionin solmio

Lauantain merkinnässä muistelin kouluaikojani. Jatketaan vielä nyt, kun tuli mieleen vielä varhaisempi koulua sivuava muisto, joka oli minulle pitkän aikaa suuri harmittelun aihe.
 

Noin kolme vuotta sitten kävin Helsingissä Studio Pasilassa katsomassa aivan riemastuttavaa, mutta myös traagista näytelmää Kiviä taskussa, jossa Mika Nuojua ja Martti Suosalo näyttelivät kahdestaan näytelmän kaikki liki 20 roolia. Se oli jo silloin suunnilleen parasta, mitä teatterissa olen nähnyt.
 

Luin uusimmasta Opettaja-lehdestä arvion Aino Kontulan uusimmasta kirjasta, nimeltään Herra Rehtori. Vaikka arvion perusteella ei tullut mitään pakonomaista tarvetta päästä lukemaan itse kirjaa, saattaisin kyllä vilkaista sitä, jos käsiini saisin.

Kokoomuspoliitikot tuntuvat julistaneen oikein kilpailun siitä, kuka onnistuu päästämään suustaan karmeimman sammakon. Toistaiseksi julkisuuteen ovat kantautuneet mm.

Kaksi viikkoa sitten kurssiviikon virkistykseksi tulin käyneeksi Helsingin "skifistien" tapaamisessa juttelemassa vanhojen (ja uusienkin) tuttavien kanssa. Tuli puheeksi Dominion-niminen peli, josta puhutaan liki pelkkää hyvää BoardGameGeek-sivuilla. Sain kuulla perusteellisen esitelmän pelistä ja kiinnostuin aika tavalla.

Hesarissa luki, että "Nike antaa kenkää 1400:lle". Kyseessä lienee jonkinlainen työsuhde-etu.

Pitäisi ryhdistäytyä soittoharrastuksen kanssa. Eilen tunnilla nyt sentään soittoläksy meni liki kohtuullisesti, vaikken juurikaan ollut harjoitellut. Enhän minä tarkoituksella ole laiska, mutta kun aikaa nyt tuntuu vain tuhlaantuvan kaikkeen muuhun.
 

Moni on tänään pettynyt, kun ei ole saanut hankituksi kohtuuttoman hintaista lippua valtavaan tungokseen. Taivaspaikka ei ole auennut eikä elokuussa ole pääsyä palvomaan Madonnaa Helsinkiin, jollei hommaa trokareilta kiskurihintaan lippua. Paha imagotappio Lippupisteelle ja R-kioskeille. Ärrä on omien sanojensa mukaan syytön, mutta se ei taida kiukkuista asiakasta juuri lämmittää.
 

Viime yönä (unessani) kävin Ikeassa. Koska tarkoitukseni oli ostaa vain yksi ainoa säkkituoli, en kiertänyt perinteistä "temppurataa" vaan käytin oikoreittejä päästäkseni mahdollisimman nopeasti ulos. Löydettyäni hakemani, olin matkalla kassalle, kun eräässä oikotiekurvissa eksyin ja menin avoimena olleesta ovesta vahingossa henkilökunnan tiloihin.

Lautapeleille ei ole liiemmin ollut aikaa, mutta tänään "korkkasimme" uuden pelin, nimeltään Himalaya. Se ei ollut hullumpi, mutta tuskin nousee suureksi suosikiksi tylsähkön mekaniikkansa takia. Enkä sano näin vain siksi, että onnistuin sijoittumaan vasta pronssille.