Komisario Gordionin solmio

Soitin ja kysyin, milloin viimeistään keskiviikkoillalla saapuvaksi luvatut "mies ja kone" tulisivat, kun ei vielä torstaiaamullakaan näkynyt. Vastaaja oli kovasti "hämillään" ja sanoi unohtaneensa koko asian. (Että sellaista asiakkaista välittämistä). Lupasi, että klo 17 tapahtuu ja niin tapahtuikin. Bobcat ajoi pihaan ja parissakymmenessä minuutissa paalut olivat paikoillaan. Nyt kelpaa viikonloppuna askarrella puuvajaa.
 

"Iisakin kirkko" -projektini ei tunnu etenevän. Maanantaina minulle luvattiin, että viimeistään keskiviikkoillalla tulee mies koneen kanssa ruuvaamaan paalut maahan. Ei näkynyt eilen. Ei näkynyt tänään. Ei kuulunut edes soittoa. Eivät vissiin pienasiakkaan rahat kelpaa suurelle yritykselle. Ottaa hiukan päähän.

Päivä meni "kätevästi" teatterin asioita ajaessa. Saa nähdä, mitä seuraa. Toivottavasti hyvää kulttuurituotantoa. Kunhan infrastruktuuri kestäisi...
 
Jouduin myös omaa syyttäni ikävään välikäteen aikataulujen sovittamisessa. Kurjaa.
 

Tänään olin ensimmäisen kerran vauvan kanssa kaksin kotona. (Tosin vain hetken aikaa eli imetysten välisen ajan, mutta kuitenkin). Pärjäsin mainiosti.
 
Juuri muuta en sitten saanutkaan aikaan, vaikka piti. Tilasin sentään koneen ruuvaamaan paalut maahan (tiistaina tai keskiviikkona pitäisi tapahtua) ja tein kaksi eri jauheliharuokaa "jemmaan", koska jauheliha oli vaarassa vanheta käyttökelvottomaksi. Niin ja joo, kävinhän minä ruokakaupassakin.
 

Olin illalla parin teatterikaverin kanssa "hunningolla". Sunnuntai sujuikin sitten väsyneesti. Ruokailun jälkeen raahauduin harjoituksiin, joista kotiin palattuani kävin saunassa. Sen jälkeen olen jatkanut lorvimista. Alkavalla viikolla aion olla skarpimpi.

Vietin päivän edustamassa perhettäni sukukokouksessa. Vaimo ja vauva jäivät kotiin, sillä suositusten mukaan vastasyntyneitä ei pitäisi pariin viikkoon altistaa suurille ihmislaumoille. Kokouspaikkana oli minulle entuudestaan tuntematon Nautelan kartano, joka kyllä on varsin hyvä ja viihtyisä paikka monenlaisiin juhliin (ainakin voin kuvitella sen olevan). Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Uudet kirjat -kirjakerho tarjosi minulle kuukauden kirjaksi jotain opusta, jonka nimessä esiintyy sana "koodi" (en jaksa tarkistaa, mikä kirjan koko nimi on). Alkuteoksen nimessä ei kuitenkaan esiinny sanaa "code". Siispä nimessä oleva "koodi" on kustantajan keksimä houkutus. Teoriaa vahvistaa teosesittelyn aloittava teksti: "Ensiksi oli Da Vinci -koodi". Enempää en sitten lukenutkaan vaan riensin peruuttamaan kirjan tulon minulle asti. Kirja, jota mainostetaan kehnon kirjan meriiteillä, on todennäköisesti kehno itsekin.

Yritin ruuvata alkuviikolla ostamiani käsinasennettavia ruuvipaaluja maahan. Eihän siitä mitään tullut. Sain ne puoleen väliin tarkoitetusta syvyydestä, mutta sitten en yksinkertaisesti vain jaksanut enää vääntää. Apuvälineenä käyttämäni rautakanki melkein taipui eikä paalu silti hievahtanutkaan yhtään enempää.

Eilen kerrottiin uutisissa, että itäisellä Uudellamaalla liikkuu ihmisten ilmoilla kaksi aikuista karhua ja yksi lapsikarhu. Kultakutria ei mainittu. Hän lienee ollut karhujen kotona harjoittamassa vandalismia.
 
Suurikuu.fi ilmoitti palauttaneensa rahani ja pahoitteli tapahtunutta. Sanoi vielä, että ennen vanhaan myymälänoudot sai maksaa vasta noudettaessa, mutta tavasta luovuttiin, kun kovin usein kävi niin, ettei paketteja haettu myymälöistä ollenkaan. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Sain perjantaina tekstiviestin, että nettitilaukseni suurikuu.fi:stä on noudettavissa. En sattuneesta syystä ollut aiemmin ennättänyt kirjojani noutaa, mutta tänään ilmaantui aikatauluuni sopiva aukko ja niinpä lähdin Turun keskustaan kirjoja hakemaan. Mutta kuinka kävikään? Sain vain yhden kirjan, vaikka tilasin neljä. Puuttumaan jääneistä yksi on kuulemma loppuunmyyty ja toiset kaksi tulisivat jälkitoimituksena vasta joulun jälkeen.