Komisario Gordionin solmio

Olisi ollut aikaa lukea romaaniakin, mutta sorruin opiskelemaan ja luinkin kollegalta lainaamaani kirjaa Effective Java. Hyvin mielenkiintoista.

Tänä vuonna pidin varani ja muistin kirjan ja ruusun päivän. Viime vuonna missasin pahasti ja jäin ilman kirjaa. Vaikeahan tuota onkin muistaa, sillä päivämäärä tuntuu vaihtelevan. En vaan tajua (edelleenkään), miksei se ole Ruusun nimipäivänä, jos se kerran ei ole 23.4., kuten "suuressa maailmassa". Mutta ei se mitään. Tänä vuonna siis muistin. Ostin ruusun ja sain kirjan. Hyvä diili.

Istuin iltapäivällä terassilla (lomalla kun olen) lukemassa Leif GW Perssonin kirjaa Lindamurha, kun kuulin aivan valtavan kolinan, joka tuntui tulevan läheiseltä valtatieltä. Aivan kuin täydessä lasikuormassa oleva kuormuri olisi kipannut lastinsa samaan aikaan, kun se törmää johonkin.
 

Löysin Kari Rydmanin blogista kuvauksen televisio-ohjelmasta, jonka muistan nähneeni poikasena. Ohjelma teki suuren vaikutuksen. Sen innoittamana marssin kirjastoon ja lainasin kaiken saatavilla olleen pakinoitsija Ollin tuotannon.

Luin kirjakerhosta tulleen Kylmä kuolema -kirjan, jonka on kirjoittanut "maailmanmenestyskirjailija" (!?) Jim Thompson. Kari Vaara -sarjan ensimmäinen osa Lumienkelit on aivan kohtuullinen kokemus, mutta tämä uusin on vastenmielinen ja keinotekoisen tuntuinen. (Kaikki fiktiiviset kirjathan lienevät keinotekoisia, mutta kaikki eivät ole keinotekoisen tuntuisia).
 

Luin Joel Haahtelan kirjan Perhoskerääjä. Kaunista kieltä ja kerrontaa. Pidin kovasti.

Huomasin kaupan kirjahyllyssä kirjan Gulliverin retket. Sen kansikuvassa oli amerikkalainen elokuvanäyttelijä Jack Black. Jos Jonathan Swift eläisi, hän kääntyisi haudassaan.

Televisiosta tulee Jäätävää satoa (The Ice Harvest), joka perustuu Scott Phillipsin "banaanipokkariin". Pidin kirjasta. Leffasen sijaan  on melkoisen kökkö, mutta Billy Bob Thornton on luonnollisestikin loistava kaikessa eleettömyydessään.
 

Mainitsin jo viime viikolla, että liityin Pieneen esikoiskirjakerhoon. Kerho on niin tuore tapaus, että vasta yksi kirja on lähetetty jäsenille. Sain perjantaina jälkitoimituksena (koska liityin vasta viime viikolla) oman kappaleeni Antti Leikaksen kirjasta Melominen. Olen sen nyt lukenut. Oikein mukava kokemushan se oli. Minulla ei sentään ole kirjan päähenkilöllä olevaa elämäntilannetta, mutta samastuin häneen silti.

Tänään oli uusi yritys testata kirjoittamaani ohjelmistoa suurella joukolla koe-eläimiä eli opiskelijoita. Pieleenhän se meni taaskin. Viime kerralla kohdattu tilanne oli onnistuttu välttämään resursseja lisäämällä ja niinpä olimme "valvojaisissa" toiveikkaita. H-hetki tuli, eikä mitään tapahtunut. Testattavaa asiaa ei päästy testaamaan. Kolmisensataa opiskelijaa turhautui (kuulemma) vielä lisää.