Komisario Gordionin solmio

Katsoimme jääkiekkoa. Suomi hävisi. Tuomarien työskentely ihmetytti. Vaimo kysyi, että jos siellä kerran on kaksi päätuomaria, niin eivätkö ne voisi olla samoista maista kuin pelaajatkin ts. toinen Suomesta ja toinen Tsekistä eli eikö silloin tulisi parempia tuomioita?
 
Jotenkin idea ei tuntunut minusta hyvältä, mutta en kyllä osannut perustella mitenkään. Niin. Miksei noin oikeastaan voisi olla? Tulisiko parempia tuomioita?

Teemalta tuli Tuntematon maailma (This Island Earth). Varmaan se on ollut uutena jotain aivan uskomattoman upeaa, mutta ei se nykyisin taida säväyttää kuin paatuneimpia skififriikkejä (joihin minä en kuulu). Pitihän tuo silti katsoa, kun on jäänyt aiemmin kokonaan näkemättä. (Näkemässäni Mystery Science Theater 3000 The Movie -filmissa rienattiin sen torsoksi leikattua versiota).
 

Scifi-piirit kasvattavat kirjailijoita, uutisoi Yle. Nytkö se on siis huomattu? Hyvä edes niin. Tuossa linkin takana olevassa uutisessa ei tarkkaan ottaen ihan suoraan sanota, että Suomen Tieteiskirjoittajat jakaa vuosittain Atorox-palkinnon, mutta sellaisen käsityksen "asioista" perillä olemattomat tahot kyllä saavat. Olisiko Turun skifiseuralle pienimuotoinen profiilinnostokampanja paikallaan, voisin kysyä, jos viitsisin.

Lähdin sunnuntaina Tallinnaan ja palasin tänään. Kauemminkin olisin viihtynyt, sillä paljon mielenkiintoisia nähtävyyksiä jäi vielä näkemättä. Oli kuitenkin palattava kotimaisemiin, sillä esityksestä ei olisi passannut olla pois aiheuttamatta suurta pahennusta. Pahennustahan minä tunnetusti en juuri koskaan aiheuta, joten ei auttanut.
 

Jalkapalloa katsellessani olen samalla katsonut vaivihkaa Googlesta asioita milloin minkäkin "sopivan" hakusanan televisiosta kuultuani tai sitten tehnyt ihan muuten vain tajunnanvirrasta mieleeni tulleita hakuja. Kun huomasin, että Saksa ja Englanti pelaavat keskenään huomenna, muistin nähneeni kauan sitten dokumentin vuoden 1966 MM-finaalista, jonka Englanti voitti jatkoajan jälkeen tehtyään parikin kiistanalaista maalia.

Kävin patikoimassa kala- ja pyhiinvaelluskerho Wäkäleukojen seurassa. Kevätkirmaisun osallistujamäärään nähden osallistujia oli kolminkertaisesti. Kuljimme wäkäleukaveljen opastuksella hautausmaalla ja vierailimme melkein kaikilla oppaamme tiedossa olevilla kirjallisuuteen jotenkin liittyvien henkilöiden haudoilla. Muutamista en ollut koskaan kuullutkaan (mm. Betty Elfving, Severi Nuormaa). Muutaman toki tunnistin (V. A. Koskenniemi, Anni Polviander, Jarkko Laine).

Perjantaina iltapäivällä kävin pikaisesti kääntymässä Turun kirjamessuilla. Olin saanut vieraakseni veriveljeni Helsingistä (jonka kanssa paransimme hiukan maailmaan torstai-illalla). Menimme sitten koko perhe hänen kanssaan messuille. (Tosin hajaannuimme kolmeen ryhmään heti messuille päästyämme). Kolme kirjaa tuli ostettua. Olisihan siellä ollut enemmänkin ostettavaa, mutta en oikein ollut keräilyvireessä.
 

Turun sanomien Treffi-liitteessä kerrottiin tänään, että kaupunginteatteriin on tulossa Tristan da Cunhan tarinaan perustuva näytelmä. Kai se on mentävä katsomaan, sillä olen pienestä pojasta lähtien haaveillut joskus pääseväni käymään Tristan da Cunhalla. Isäni minuun moisen haaveen "tartutti".

Orson Scott Cardin kirjat Ender (Ender's Game) ja Kuolleiden puolustaja (Speaker for the Dead) ovat kumpikin "aution saaren kirjojani" eli parhaitten lukemieni kirjojen joukossa. Toisaalta kun asiaa ajattelen, niin eikö autiolle saarelle kannattaisi mieluummin ottaa sellaisia kirjoja, joita ei ole aiemmin lukenut? Mutta nyt olen eksymässä asiasta...