Komisario Gordionin solmio

Lähdin sunnuntaina Tallinnaan ja palasin tänään. Kauemminkin olisin viihtynyt, sillä paljon mielenkiintoisia nähtävyyksiä jäi vielä näkemättä. Oli kuitenkin palattava kotimaisemiin, sillä esityksestä ei olisi passannut olla pois aiheuttamatta suurta pahennusta. Pahennustahan minä tunnetusti en juuri koskaan aiheuta, joten ei auttanut.
 

Ohessa ajastetusti vielä toinenkin news-ryhmään sfnet.matkustaminen tammikuussa 1992 kirjottamani juttu vuoden 1986 Arizonan-matkastani.

Olen matkoilla ja "unplugged", joten päivittäinen bloggaaminen on jälleen tehtävä etukäteen kirjoitetuilla merkinnöillä ajastetusti. Tällä kertaa olenkin ollut ajoissa liikkeellä, sillä alempana on tammikuussa 1992 kirjoittamani juttu, jossa muistelen jo vuonna 1986 tekemääni Arizonan-matkaa.

Kirjoitin jutun news-ryhmään sfnet.matkustaminen vastauksena jonkun esittämään kysymykseen siitä, millaista on ajaa autolla "Arizonan Tusconissa".

Turun sanomien Treffi-liitteessä kerrottiin tänään, että kaupunginteatteriin on tulossa Tristan da Cunhan tarinaan perustuva näytelmä. Kai se on mentävä katsomaan, sillä olen pienestä pojasta lähtien haaveillut joskus pääseväni käymään Tristan da Cunhalla. Isäni minuun moisen haaveen "tartutti".

En ole ehtinyt mainitakaan, että käväistiin vaimon kanssa Tallinnassa pari viikkoa sitten. Ajettiin aamulla aikaisin Länsisatamaan, parkkeerattiin auto ja mentiin laivaan. Muutamaa tuntia myöhemmin oltiin ulkomailla. Meillä oli jokin vaimon varaama pakettimatka, johon kuului yöpyminen Viru-hotellissa (joka on nykyisin Sokos-hotelli; niin ne ajat muuttuvat).

Matkailu avartaa, mutta on kuitenkin mukavaa olla taas kotona. Kurssiviikko on takana ja tietämys kasvanut. Käsiteltävä aihe oli oikeinkin mielenkiintoinen ja kurssipäivät sujuivat nopeasti, mutta koska tarkoituksenani ei tässä blogissa ole käsitellä työasioita (itse asiassa yritän kovasti välttää niistä kirjoittamista), ei kurssista tämän enempää.
 

Kirjoittautuessani hotelliin maanantaina minulle lykättiin kyselylomake, jota toivottiin palautettavaksi täytettynä. Kysely liittyy erään restonomiopiskelijan opinnäytetyöhön ja vastauksia käytettäisiin myös hotellin asiakaspalvelua parannettaessa. Miten mukavaa. En kuitenkaan ole vielä vastannut kysymyksiin.

Taas pääkaupunkiseudulla oppia saamassa. Ei tähän totu. Kurssipaikka on ns. hornan kuusessa, jonne julkisilla kulkuneuvoilla päästäkseen olisi herättävä todella aikaisin ja silti pitäisi kävellä lumimyrskyssä epäinhimillisiä matkoja. Mikä siis neuvoksi? Omalla autolla yksin. Sehän se on luontoa kunnioittavaa. Uusi moottoritie mahdollisti viimekertaista myöhäisemmän lähdön, mutta silti oli tulla kiire. Kaarinasta Kirkkonummen kohdalle kesti 70 minuuttia.