Komisario Gordionin solmio

Blogini täyttää tänään kaksi vuotta. Ihmeen hyvin olen jaksanut siihen nähden, ettei minulla juuri koskaan ole mitään sanottavaa. Jatkanpa silti suuremmin juhlimatta.
 

Nuorempi tyttäreni oli tänään ensimmäistä kertaa teatterissa. Hän nukkui melkein koko läpimenomme ajan ja äitinsä mukaan uni meni sitä sikeämmäksi mitä kovempaa lauloimme. Siitä se lähti, altistus teatteriin...
 

Otin vaarin saamastani tarkemmin määrittelemättömän ajanjakson vihjeestä. Tämä on nyt ensimmäinen blogimerkintä MarsEdit-ohjelmalla. Vielä en oikein tiedä, kuinka näppäräksi tämä osoittautuu eli osoittautuuko sellaiseksi, että kuukauden koekäytön jälkeen viitsii kaivaa kuvetta ja maksaa (sinänsä kohtuullisen) lisenssimaksun.
 

Piti taas hiukan säätää kommentointiasetuksia, sillä tuossa puolen päivän aikoihin blogiin ilmestyi toistakymmentä automaattikommenttia, joissa tarjottiin viagraa sun muuta pilleriä. En vaan (yhä edelleenkään) voi tajuta sitä, mikä motiivi tuollaisten postittajilla on. Klikkaako joku muka jonkun Knsjxnqex33xdwd3-nimisen postittajan lähettämiä linkkejä? En usko, joten mitä hyötyä siis kellekään on moisista postitteluista?

Teatterilta kotiin ajaessani kuuntelin Ylen Radio Suomea ja kuulin kuinka eräs tanssilavalaulaja sanoi: "Olipa esitys millainen hyvänsä, niin yleisöhän se on se, joka illan tekee". Aamen. Meillä on ollut nyt kaksi kertaa peräkkäin yleisö, joka ei ole reagoinut juuri mihinkään, vaikka esitys ei ole muuttunut ainakaan huonommaksi. No, ei auta. Näillä mennään.
 

Sain blogini palautelomakkeen kautta viestin eräästä pääkaupunkiseudulla toimivasta ammattiteatterista. Ei, eivät he tarjonneet minulle roolia (minkä varmasti arvasittekin). Sen sijaan viestissä sanottiin, että ko. teatteri kutsuu teatterista bloggaavia henkilöitä katsomaan esitystään. Aluksi luulin, että olin saanut ihan vain tavanomaisen mainoksen, mutta kun asiaa tutkin, huomasin, että "bloggaajalipun" hinta on sentään kymmenen euroa edullisempi kuin normaalihintainen peruslippu.
 

Tämä blogi täytti yhden vuoden. Onnea sille ja minulle. Enpä olisi uskonut pystyväni joka päivälle jotain raapustamaan, mutta kun rima on tarpeeksi alhaalla (maassa), sen yli pääsee kyllä. Katsoin, mitä olin kirjoittanut tasan vuosi sitten, ja huomasin lieväksi yllätyksekseni, että mainitsin Ken Follettin sekä vuoden ensimmäisessä että vuoden viimeisessä merkinnässä.

Talvilomani ensimmäinen (virallinen) päivä. Olen istunut olohuoneen sohvalla läppäri sylissä ja koodannut tietokantapohjaista sovellusta erästä harrastusprojektia varten. Savu melkein nousee korvista. Uh. Tosi lomaisa fiilis.
 

Jännityskomedia Yksinäisen miehen ansa tänään ensi-illassa Kaarina-teatterissa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei jännitä yhtään.
 

Koska täällä ei taaskaan ole mitään kunnollista luettavaa, ohjaan teidät kuluttamaan aikaanne tämän mainion bändin sivuille:
 

• http://www.fallonyoursword.com/

 
Siellä on monta varsin hupaisaa (nörtähtävässä mielessä) musiikkivideota. Varsinkin Shatner of the Mount saa raavaankin miehen tunteelliseksi.