Komisario Gordionin solmio

Olin teatterilla vahtimestarina ja siinä samalla katsoin ja varsinkin kuuntelin Aino Kallaksen elämästä kertovaa monologia Nainen kuin jäätynyt samppanja. Melko vaikuttava elämys eteisestäkin koettuna.
 

Kävin Raision teatterin ensi-illassa katsomassa Agapetuksen näytelmää Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Se oli paikoitellen erittäin hauska. Nauroin monta kertaa kyyneleet silmissä. Kerran puhkesin jopa spontaaneihin aplodeihin. Lopetin nopeasti, kun kukaan muu ei taputtanut ja jotkut jopa katsoivat minua omituisesti. No niin.
 

Kaarina-teatterin ensi-illassa 18.3.2011 Pirkko Saision kirjoittama näytelmä Kuume. Olin tietenkin katsomassa; olihan juuri tuon näytelmän tuottaminen alkujaan minun ideani. Hiukan olen sen lisäksi puuhannut  taustalla lähinnä paperihommissa, mutta muuten en ole puuttunut projektin etenemiseen. Erityisesti en ollut käynyt katsomassa harjoituksia. En siis oikein tiennyt mitä odottaa, vaikka tietenkin näytelmän tekstin olin lukenut muutamaankin otteeseen. Olin siis melkoisen jännittynyt ennen ensi-iltaa.

Jo-Jo Teatterissa sai tänään ensi-iltansa Laura Ruohosen kirjoittama Olga. Pidin kovasti. Erinomaista työtä kautta linjan. Minulla oli anoppi avecina ja hänkin tuntui pitäneen. "Katsomisen arvoinen" kuului tarkka sitaatti häneltä.

Kävimme Järvenpään teatterissa katsomassa Peter Shafferin kirjoittamaa näytelmää Amadeus. (Sitä samaa, johon Milos Formanin hieno elokuva perustuu).
 
Kannatti mennä. Esitys oli todella hieno ja otteessaan pitävä. Runsaan kahden ja puolen tunnin aikana ei pitkästymään päässyt. Näyttelijäntyö oli upeaa kautta linjan. Hienoja ilmeitä ja tunteen paloa. Ja se musiikki. Mozart on Mozart.

Kävin vanhemman tyttäreni kanssa katsomassa Turun nuoren teatterin "hevikaalia" uudelleen. Viimeksihän emme nähneet esitystä loppuun, kuten tunnettua. Nyt koko esityksen nähneenä olen edelleen samaa mieltä kuin viimeksikin. Aivan huikea ja kaiken saamansa hypen ansainnut vertaansa vailla oleva show. Veikkaan, että kuluu pitkä aika ennen kuin näen mitään yhtä hyvää, enkä olisi järin yllättynyt, jos en näkisi vastaavaa enää ikinä.

Tuli tilaisuus lähteä Nummenmäelle katsomaan musiikkinäytelmää Kirkan lahje. Kovin monelle muulle ei ollut sama ajatus tullut mieleen, mikä on sääli, sillä esitys olisi kyllä ollut mainiota sunnuntaiviihdettä useammallekin silmä- ja korvaparille.
 

Ennen ensi-iltaa näyttelijöille sanotaan "Break a leg!" Tarkoituksena on toivottaa näyttelijälle onnea, eikä käskeä häntä oikeasti hajottamaan koipeaan. Ihan vain vain tiedoksi sinne Turun nuoreen teatteriinkin... 
 

Nauroin ainakin kaksi kertaa katsoessani Teatteri Tarmossa esitettyä Victor Victoria -komediaa. Huomattavasti useammin nauroi minulle tuntematon henkilö, jonka kuulin sanovan ystävilleen nähneensä esityksen 25 kertaa. Ehkä en siis ymmärtänyt vitsejä yhdellä kuulemisella tai sitten olin muuten vain niin lumoutunut katsellessani puvustuksen ja lavastuksen riemuvoittoa, etten jaksanut keskittyä tekstiin. Kymppi plus skenografiasta jälleen kerran!
 

Raision teatterin Rasputin - pyhä paise jätti hiukan ristiriitaisen olon. Se oli kyllä taitavasti tehty (musiikki ja muut äänet, videoprojisoinnit, roolityöt [hyvä Mitja!], yleinen tunnelma), mutta en loppujen lopuksi käsittänyt, mitä näytelmällä haluttiin sanoa. Toisaalta kerrottiin Rasputinin vaiheista yksi versio, mutta toisaalta ihan ilmeisesti julistettiin jotain sanomaakin.