Komisario Gordionin solmio

Iltalehti kertoo, että edellisen pääministerin kotisivut hakkeroitiin. No joo. Niinhän siinä taisi käydä, mutta oikeasti ex-ministeri on vain yksi uhri monien joukossa; muut uhrit eivät vain ole tarpeeksi mediaseksikkäitä, jotta heidän sivustoistaan uutisoitaisiin. Oikeasti kun on kysymys siitä, että sivuja "hostannut" palveluntarjoaja korkattiin ja ilmeisesti kaikki siellä olevat sivustot on hakkeroitu samalla tavalla.
 

Tänään vihoviimeinen kesäteatteriesitys (minun osaltani) ennen vuotta 2012. (Ei ole silti varmaa, viitsinkö "lähteä" vielä silloinkaan (jos edes tarvittaisiin)).
 
Poliisi on ottanut kiinni "rahataikurit". (Klikkaa kuvaa). Periaatteessa hyvä, että huijarit saadaan kiinni, mutta kyllä jokin rangaistus pitäisi (rahojen menettämisen lisäksi) määrätä huijatuillekin. Tuollaisen typeryyden ainakin pitäisi  olla rangaistavaa.
 

Kävimme viime sunnuntaina The Infernal Comedy -esityksen jälkeen Nauvossa syömässä. Aikaisempien kesien  hyvien kokemusten pohjalta menimme L'Escale -nimiseen ravintolaan, joka sijaitsee aivan rannassa Nauvon satamassa. Mitenkään kovin ruuhkainen paikka ei ollut. Istuuduimme ulos terassille. Tarjoilijoita kulki pöydästä toiseen tuoden ja vieden astioita yms.

Turussa joku peelo loukkasi itsensä ja kehtaa nyt vaatia korvauksia, vaikka itse ensin ei piitannut varoituksista ja toimi sääntöjen vastaisesti.
 
Tampereella useampikin peelo säntäsi ulos karhua etsimään, vaikka viranomaiset varta vasten kehottivat pysyttelemään sisällä.
 

Pitkin päivää tänne blogiin on tullut spämmikommentteja. Joku ilmeisesti kokeilee botteja, jotka osaavat selviytyä tarkistuskysymyksestä ja esikatselun pakollisuudesta. Hyvin tuntuu toimivan. En vaan voi tajuta, miksi moista pitää tehdä. Spämmilinkkien osoitteetkin näyttävät sellaisilta, ettei niiden takana ole mitään. (En kokeillut). Miksi siis ylipäänsä vaivautua? Harjoittelua jotain isompaa huijausta varten?
 

Minulta kysyttiin, että tuntisinko jotain ns. hyvää tyyppiä, joka voisi tulla tekemään "sitä sun tätä". No, sattumoisin tiesin tyypin, jolla on paljonkin kokemusta "siitä sun tästä" ja jonka olin itsekin havainnut suoriutuvan oikeinkin mainiosti "siitä sun tästä".
 

Olin kotimatkalla koeajettuani jälleen yhden auton (jonka sitten tulin ostaneeksikin) ja kääntymässä liikennevaloissa Halistentien ja Hämeentien risteyksessä vasemmalle eli Hämeeseen päin. Vihreä paloi, joten ajoin risteykseen. Huomasin vastaantulevan moottoripyöräilijän, jonka oletin suuntavilkun käyttämisestä päätellen olevan kääntymässä niin ikään Hämeeseen päin. Siihen suuntaan menee kaksi kaistaa, joten ei muuta kuin menoksi.

Lähdin lomapäivän kunniaksi aamulla reippaasti kauppaan. Pihalla huomasin, että avaimet jäivät sisälle. Hups. Ei ikinä ennen ja nyt taas. Auton avaimet sentään olivat takin taskussa (kuten aina) ja autotallin avaimenkin tulin poimineeksi mukaan, joten en jäänyt aivan täysin erämaan eristämäksi. Oma kännykkäni luonnollisesti jäi keittiön pöydälle lataukseen; ajattelinhan viipyä poissa vain hetken.

Miten olisi tällainen analogia: Minulla oli 100 purkkia jogurttia, jotka ovat parhaimmillaan eräänä tiettynä päivänä, jonka jälkeen niitä ei enää voi syödä ollenkaan. (Tällainen ei ehkä päde jogurtteihin, mutta oletetaan näin "for the sake of argument"). Sinä sanot tietäväsi hyvän jakelukanavan ja minä annan kaikki purkit sinulle 20% alennuksella jaettavaksi edelleen.

Kuuluisa jalkapalloilija loukkaa jalkansa ja kiidätetään Turkuun kuuluisan urheilukirurgin leikattavaksi. Sellaista sattuu. Puoli Turkua menee sekaisin, eikä osaa mistään muusta puhuakaan kuin siitä, että miten nyt on oiva tilaisuus nähdä julkkis. Sellaistakin sattuu. Puolet noista päättää sitten lähteä lääkäriaseman liepeille tungeksimaan nähdäkseen vilauksen tuosta jalkapalloilevasta julkkiksesta. Sellaista ei pitäisi sattua, mutta sattuu silti.