Komisario Gordionin solmio

Sain nukuttua melkoisen hyvin perjantain raskaista työmurheista huolimatta. Heräsin nimittäin vasta klo 10 jälkeen siihen, kun iloiselta kuulostanut jokeltelu herätti. Aina iloista naamaa näyttävä kuopukseni se äänteli.
 

Sain luettua Jo Nesbøn kirjan Panssarisydän. Oikein hyvä. Luulin jo puolessa välissä, että kirjan "keissi" olisi tullut valmiiksi, mutta vielä mitä. Niillä vaiheilla alkoi yllättävien käänteiden sarja, joka ei ottanut millään loppuakseen. Niitä vain tuli ja tuli. Kirjassa oli myös viittauksia aiempaan kirjaan, jota en ole lukenut. "Huolestutti" hiukan, että aiemman kirjan juoni paljastetaan tässä, mutta (luullakseni) niin ei kuitenkaan käynyt.
 

Löysin Aamulehdestä jutun, jossa viitataan Googlen käyttöehtoihin. Pisti miettimään. Voiko Google oikeasti kieltää käyttämästä verbiä "googlata"? Vai onko tässä nyt jokin tulkintavirhe?
 

Vanhempi tyttäreni kävi "vanhojen risteilyllä". Kävin hakemassa hänet satamasta, jossa oli aikamoinen liikennehärdelli. Menin onneksi sen verran ajoissa, ettei tuo minua juuri haitannut.
 
Nuorempi tyttäreni on kiinnostunut pehmoleluissa olevista pesuohjelapuista enemmän kuin itse leluista. Hän tarttuu niihin varovasti ns. pinsettiotteella ja tuijottaa niissä olevia merkintöjä tarkkaavaisesti. Tiedenaisen alku selkeästi.

Työpäivä ei ollut paras mahdollinen. Tarkoitus oli tehdä rasitustesti koodaamalleni sovellukselle, mutta siitäpä ei tullutkaan mitään, kun sovellusta pyörittävä palvelin hyytyi levytilan puutteeseen jo ennen varsinaisen testin alkua. Liki tuhat kirjautunutta opiskelijatestaajaa ympäri "maailmaa" odotti sormi liipasimella vain huomatakseen, että maalitaulu katosi jonnekin usvaan. Paskempi juttu.

Viime vuonna olin tuohduksissani kotimaisen televisioviihteen tasosta. Tänään minun lienee syytä nöyrtyä ja ottaa hiukan kovia sanojani takaisin. Katsoin nimittäin tämänvuotisen Putouksen ensimmäisen jakson ja vaikka se ei koko kestoltaan minua vakuuttanutkaan, on pakko myöntää, että heti ensimmäinen sketsi kolahti.

Tiesittekö muuten, että Millennium-elokuvien ohjaajalla Alfred Danielssonilla oli Lisbeth Salanderin esittäjää ohjatessaan ihan Noomi-päivä töissä? Nyt tiedätte.
 
Minulla sen sijaan oli tänään ihan normipäivä. Valmistelin ensi tiistaille ajoitettua suurta hässäkkää.
 

Pitkän viikonlopun jälkeinen työpäivä venyi pitkäksi. (Onneksi ei tarvitse ihan ilmaiseksi raataa). Tulin kotiin juuri parahiksi nähdäkseni perheen pienimmän kääntyvän selältään vatsalleen (ja takaisin selälleen) ilman avustusta. Kehitys kehittyy.
 

Tänään olin ensimmäisen kerran vauvan kanssa kaksin kotona. (Tosin vain hetken aikaa eli imetysten välisen ajan, mutta kuitenkin). Pärjäsin mainiosti.
 
Juuri muuta en sitten saanutkaan aikaan, vaikka piti. Tilasin sentään koneen ruuvaamaan paalut maahan (tiistaina tai keskiviikkona pitäisi tapahtua) ja tein kaksi eri jauheliharuokaa "jemmaan", koska jauheliha oli vaarassa vanheta käyttökelvottomaksi. Niin ja joo, kävinhän minä ruokakaupassakin.
 

ADSL-modeemissani on jokin ongelma taikka sitten Sonera tekee taas säätöjä. Olen nimittäin tällä viikolla joutunut "boottaamaan" modeemin päivittäin  ja "parhaina" päivinä kaksi kertaa. En oikein tiedä, miten saisi selville, onko vika Sonerassa (on) vaiko modeemissani (ei). Soneran tukeen soittamalla ei saa apua (koettu on), joten miksi edes vaivautua?