Komisario Gordionin solmio

19. kerta Vammalan (nyk. Sastamalan) vanhan kirjallisuuden päivillä. Tänä vuonnakin tein vain päivän reissun tyttäreni kanssa enkä ns. perinteiseen tyyliin wanhojen herrojen seurassa. Tänä vuonna innostuin jopa ostamaan kaikenlaista (noin 150 euroa meni omiin ja tyttären kirjoihin). Lähinnä ostin dekkareita. Puutelistani lyheni vain yhdellä teoksella, joten metsästysmielessä retki ei ollut järin onnistunut.
 

Vaihteeksi "oikea" lomapäivä. Seuraavaa saakin odottaa tovin. Mitään kovin hyödyllistä en saanut aikaiseksi, jollei Rails-kirjan lukemista sellaiseksi katsota. Luin sentään oikeaa kirjaakin, sillä posti kantoi kirjakerhosta Vikas Swarupin uusimman (Syyllisten seurue), jota en malttanut olla korkkaamatta. Tarkistin myös puutelistani huomista Sastamalan-matkaani varten.
 

Ensi-ilta on viikon kuluttua ja  ensimmäinen "koeyleisö" jo sitäkin ennen. Asiat ovat pahasti kesken monilla rintamilla. Kuinkakohan käy? Yhtään kokonaista läpimenoa ei ole ollut, mikä on todella erikoista ainakin aiempiin produktioihini verrattuna. Sadekausi alkoi ja häiritsee "teoksen" syntymistä. Lavasteiden maalaus on aika mahdotonta, eikä kylmässä värjötteleminen treeneissä varsinaisesti lämmitä. (Hei, huomasitteko, mitä tein?)
 

Muistan joskus muinoin kuulleeni jutun neuvostoliittolaisesta perheestä, joka lähti ostamaan Ladaa. Liikkeessä ei ollut yhtään kulkuvälinettä nähtävillä, mutta papereita täytettiin aikamoinen nivaska ja lopuksi automyyjä sanoi: "No niin, kaikki on kunnossa. Autonne tulee 7 vuoden kuluttua. Voitte noutaa sen silloin". Perheenpää loihe kysymään "Tuleeko se iltapäivällä vai aamupäivällä?

Vein vanhan autoni autokauppaan vaihtoautoksi ja hain uuden (siis uudemman) tilalle. Olin jo lähdössä pois avaimet kourassani, kun tulin siinä ihan ex tempore ohimennen kysyneeksi "Vieläkö teillä on se 'tankki täyteen -kampanja' menossa?" (En tietenkään luullut hetkeäkään, että olisi, koskapa keksin koko kampanjan omasta päästäni).

Muistin yht'äkkiä aamuyöstä vanhan radiomainoksen, jossa sanottiin: "Konetoimi ja koneet toimii". Niinpä sitten suunnistin Nuppulantielle tiedustelemaan, josko Konetoimessa olisi leikkuriini sopivia teriä. Siellä myyjä tiesi heti, millaisia tarvitsen. Ostin samalla vaivalla kaksi paria, ettei ihan heti lopu. Myyjä nimittäin sanoi, että "nyt näitä taas saa, välillä oli pitkä aika ettei saanut".
 

Istuimme saunan jälkeen terassilla kuuntelemassa kuinka satakieli "viritti pilliään" koko yön kestävää konserttiaan varten, kun se tapahtui! Bruce ja Nancy saapuivat takaisin entisin elkein. Oikein mukavaa.
 

Kävin pankissa allekirjoittamassa autolainapaperit. Jos suunniteltu aikataulu pitää, saan sen taakan harteiltani 4 vuoden kuluttua. Maanantaina saan itse rakkineen ja luovun minua melko tarkkaan 11 vuotta enemmän tai vähemmän hyvin palvelleesta "riisikupista".
 

Olin kotimatkalla koeajettuani jälleen yhden auton (jonka sitten tulin ostaneeksikin) ja kääntymässä liikennevaloissa Halistentien ja Hämeentien risteyksessä vasemmalle eli Hämeeseen päin. Vihreä paloi, joten ajoin risteykseen. Huomasin vastaantulevan moottoripyöräilijän, jonka oletin suuntavilkun käyttämisestä päätellen olevan kääntymässä niin ikään Hämeeseen päin. Siihen suuntaan menee kaksi kaistaa, joten ei muuta kuin menoksi.

Sain (kumma kyllä) töissä aikaan melko paljon kaikenlaista. Selvitin erään kummallisen ongelman, mikä piristi minua hiukan. Lähdin kuitenkin töistä pois tavallista aikaisemmin alkaneen pitkän viikonlopun kunniaksi. (Minulla on perjantaina lomapäivä). Kävimme pankissa neuvottelemassa "asioita" kuntoon. Nyt voisin periaatteessa ostaa auton, jos jokin sopiva jostain ilmaantuisi.