Komisario Gordionin solmio

Tänään olin ensimmäisen kerran vauvan kanssa kaksin kotona. (Tosin vain hetken aikaa eli imetysten välisen ajan, mutta kuitenkin). Pärjäsin mainiosti.
 
Juuri muuta en sitten saanutkaan aikaan, vaikka piti. Tilasin sentään koneen ruuvaamaan paalut maahan (tiistaina tai keskiviikkona pitäisi tapahtua) ja tein kaksi eri jauheliharuokaa "jemmaan", koska jauheliha oli vaarassa vanheta käyttökelvottomaksi. Niin ja joo, kävinhän minä ruokakaupassakin.
 

Vietin päivän edustamassa perhettäni sukukokouksessa. Vaimo ja vauva jäivät kotiin, sillä suositusten mukaan vastasyntyneitä ei pitäisi pariin viikkoon altistaa suurille ihmislaumoille. Kokouspaikkana oli minulle entuudestaan tuntematon Nautelan kartano, joka kyllä on varsin hyvä ja viihtyisä paikka monenlaisiin juhliin (ainakin voin kuvitella sen olevan). Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Melkoinen lorvimispäivä. Heräsin vasta puolen päivän jälkeen. Onkin ollut hiukan "rästejä". Tein makaronilaatikkoa. Unohdin siitä kaikki (siis aivan kaikki, jollei sipulia lasketa) mausteet, mutta siitä huolimatta vaimo sanoi sitä hyväksi ja kehui maustamistani. Outoa kylläkin, tajusin unohtaneeni mausteet vasta, kun vaimo kysyi, mikä on tämä erikoisen makuinen mauste tässä... No, itse asiassa looda maistui ihan hyvältä silti.
 

Tuttava suositteli savustetun joulukalkkunanhakupaikaksi Saksan tilaa. Tein varauksen jo monta viikkoa sitten ja kävin tänään hakemassa. Ilmeisen suosittu maatilakohde mainittu paikka taitaa olla, sillä paljon oli asiakkaita menossa ja tulossa jo tänään, vaikka varsinainen ruuhka kuulemma ajoittuu aatonaattoon. Kotona tekemäni "pakollisen" makutestin jälkeen totesin itsekin, että kyllä kannatti. Suosittelen.
 

"Normilauantai". Unessa pitkälle aamuun. Hiukan siivoamista ja sitten ruoanlaittoa, tyttären "heittäminen" ratsastustunnille  ja lopuksi esitys teatterilla. Tein lounaaksi lihapullia ja lohkoperunoita, jotka kelpasivat perheelle oikein hyvin.
 

Vapaa viikonloppuilta! Harvinaista herkkua. Sen kunniaksi tein harvinaista ruokaa. Sellaista, jota en ole itse koskaan aiemmin tehnyt, vaikka monesti lapsena (ja aikuisenakin) olen sitä äitini luona syönyt eli karjalanpaistia. Vaimo tosin vihjaili, että tahallani yritin päästä helpolla kokkausvuorosta; karjalanpaisti kun kuulemma on maailman helpoin ruoka. En kyllä menisi sanomaan. Sen valmistuminenhan kesti monta tuntia, kun sitä piti odotella uunista. No, eipä siitä silti samanlaista tullut kuin äitini valmistama.

Sunnuntain ateriaa varten ostin lauantaina kilon paistin Kärsämäen Prismasta. (Ihan vain heräteostoksena, kun näytti olevan tarjouksesssa). Normaalisti ostan kaiken ns. herkuttelulihan Mestaripalvista tai Liedon keskustassa olevasta lihakaupasta (jonka nimeä en nyt häpeäkseni muista). Koskaan ei ole tarvinnut pettyä noiden erikoisliikkeiden anteihin. Sen sijaan Prismasta taisi tulla ostettua ensimmäinen ja viimeinen lihajööti.