Komisario Gordionin solmio

Minulle on väitetty, että jos Tanskassa menee baariin ja sanoo baarimikolle "Eino Grön" selvällä suomen kielellä, niin välittömästi ja ilman turhia kysymyksiä eteen tuodaan pullollinen Carlsberg-olutta. En ole itse koskaan saanut tilaisuutta kokeilla. Mahtaako toimia?
 

Olin ajatellut kirjoittavani "jotain pientä" kahdesta eri asiasta, mutta ei minun tarvitsekaan, sillä toisaalla käsitellään molemmat yhdessä ja samassa blogissa. Aamen.
 
Hesarissa oli artikkeli siitä, kuinka citykanit kulkevat junien kyydissä paikasta toiseen. Artikkelin perässä ollut ensimmäinen kommetti huvitti minua: "Matkustavat jäniksinä".

Kävin teatterilla lauluharjoituksissa ja kun säveltäjät puhuivat alhaalta laulamisesta, sanoin voivani mennä luukusta lavan alle ja laulaa sieltä. Heh heh. Pientä lavanalushuumoria.
 
Aiemmin päivällä kävin juhlimassa vaimon kanssa eli lounaalla ravintola Daphnessa. Olemme olleet siellä ennenkin ja koskaan ei ole tarvinnut pettyä ruokaan. Lounas- ja salaattibuffet on juuri sopivan monipuolinen.
 

Rakas päiväkirja,
 
olen nyt siis saanut päätökseen tämänvuotiset teatteriproduktioni. Varsinkin vuoden loppupuolisko oli erittäin raskas: kolme näytelmää, joista kahta oli pidettävä muistissa samanaikaisesti. Näin rankaksi ei passaa tilannetta enää jatkossa päästää. Onneksi sain käydä päivisin töissä, niin jaksoin illalla harrastaa.
 

Itsenäisyyspäivän aattona siihen (tietääkseni) mitenkään liittymättä tarjoan teille linkin ratkiriemukkaaseen musiikkivideoon rautaesiripun takaa kultaiselta 70-luvulta, kun mitään muutakaan kerrottavaa ei ole. Siis jollei nyt lasketa sitä, että halot ovat edelleenkin siirtämättä pois keskeltä pihaa.

Talent-kilpailun voittanut halpa  David Armand -kopio lupasi voittorahoistaan osan Sastamalan (ent. Vammala, på svenska Invaliditet) uimarannan hyppytornin kunnostamiseen. Sinänsä jaloa ja kunnioitettavaa. Entä miten asiasta uutisoitiin? Toisaalla sanottiin "Lahjoitus ei kelpaa Sastamalalle" ja toisaalla "Sastamala ei tarvitse lahjoitusta". Ehkä ne ovat sama asia, mutta minusta niissä on jonkinlainen sävyero.
 

Sain lehdestä aamulla lukea, että minulla on vapaa viikonloppu tammikuun lopulla. Ei siis tule reissua Mikkeliin työväen näyttämöpäiville. Helpotus tavallaan, sillä vaikka olisikin ollut mukavaa päästä reissuun,  aika kovassa seurassa siellä olisi joutunut "kisaamaan". Niin ja sekin hyvä puoli rannalle jäämisestä on, että nyt ei tarvitse alkaa hinkata showta uuteen uskoon, kuten kuulemma olisi käynyt, jos valinta olisi kohdistunut meihin.

Ei ole mitään kerrottavaa. Voisin tietysti kertoa minulle kerrotun, että sikainfluenssa on todella rankka tauti, kun siihen menehtyvät kuolleetkin. YLEn nettisivulla luki kuulemma "Torniossa kuollut tyttö menehtyi sikainfluenssaan". Joo. Huumori keventää rankkoja aiheita.
 

Sain Spotify-kutsun, kun olin netissä oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kohtasin erään liveroolipeliharrastukseni kautta tuttavakseni tulleen mainion tyypin, jolla oli ylimääräisiä kutsuja jaettavaksi. Sitten vain oitis rekisteröitymään. Olen nyt löytänyt kaikenlaista kivaa musiikkia, osin vaimoni avustuksella, hänellä kun on tuo musiikillinen tietämys kertaluokkaa (jollei useampia) parempi kuin minulla.
 

Tänään tuli vettä taivaalta oikein kunnolla. Varsin mainio päivä siis mennä aistimaan purjehduselämää eli Aurajoen rantaan isoja laivoja katsomaan. Arvelin, että kehno sää pitäisi "amatöörit" loitolla ja olinkin oikeassa. Ihmisiä toki oli ihan riittävästi, mutta mistään kauheasta ruuhkasta ei ollut pelkoa. Rihkama- ja karkkikauppiaiden kojut huusivat asiakaspulaansa.