Komisario Gordionin solmio

Tänä vuonna pidin varani ja muistin kirjan ja ruusun päivän. Viime vuonna missasin pahasti ja jäin ilman kirjaa. Vaikeahan tuota onkin muistaa, sillä päivämäärä tuntuu vaihtelevan. En vaan tajua (edelleenkään), miksei se ole Ruusun nimipäivänä, jos se kerran ei ole 23.4., kuten "suuressa maailmassa". Mutta ei se mitään. Tänä vuonna siis muistin. Ostin ruusun ja sain kirjan. Hyvä diili.

Lomanjälkeinen työpäivä. Aika nopeasti sain palautettua mieleen, mihin ennen lomaani jäin. (Muistiinpanot auttoivat).
 
Illansuussa hoitamaan teatterin "edustustehtävää" ja sitten kaupan kautta kotiin. Jääkiekon ohessa tutkiskelin Refinery CMS:n ominaisuuksia. Vaikuttaa helpommalta kuin eilen tutkimani BrowserCMS.

Lomani alkoi. Menen seuraavan kerran töihin vasta toukokuussa. Hiukan jäi kalvamaan, etten saanut valmiiksi aivan kaikkea sitä, minkä olin itselleni tavoitteeksi asettanut. Se ei silti estänyt minua lähtemästä liukuvan työajan puitteissa kotiin jo klo 14.
 
Täysin lomafiilis ei silti vielä ole. Torstaina on teatterilla kokous ja minun pitää kirjoittaa siihen mennessä muutama rutiiniluonteinen paperi kuntoon.
 

Kävin katsomassa Kuumeen vielä kolmannenkin kerran. Taas löytyi uusia nyansseja. Jäljellä on enää yksi esitys (pääsiäismaanantaina) ja silloin pääsen vielä kokemaan sen "kuunnelmana" eli eteisessä vaksina toimiessani.
 

Verkkolehdessä (www.kaarinanuutiset.fi) on kummallinen juttu teatterimme näytelmästä. Sitä ei oikein voi kutsua kritiikiksi, sillä siinä ei ole yhtään kriittistä huomiota, jollei sellaiseksi lasketa toteamusta "yleisössä on tukalaa istua". Sen sijaan siinä luetellaan melkoisen kattavasti kaikki näytelmän "yllättävät käänteet". Toisin sanoen spoilataan koko tarina. Miksi?

Tänään olin teatterilla casting-tilaisuudessa useita tunteja. Leikimme teatterileikkejä (ryhmätöitä, improa, tulkkausta, jne) päämääränämme lähinnä esittää parhaat puolemme ohjaajalle, joka meitä leikitti. Koen olevani todella huono kaikessa sellaisessa, jossa pitää nopeasti keksiä jotain "nokkelaa", joten pääsääntöisesti en pidä tuollaisista harjoituksista. Jotenkin on helpompaa, kun on valmiit repliikit ja niitä sitten lauotaan eri tunnetiloissa.

Sunnuntaina ystäväni ja bestmanini (josta käytän koodinimeä "veriveli" siksi, että hän on veriveljeni) tuli käymään läheisessä suurehkossa kaupungissa amerikkalaisen kirjoittajapariskunnan Suomen-vierailun ympärille rakennetun kiertuetapahtuman merkeissä. (Tuon ehkä voisi sanoa monimutkaisemminkin, mutten nyt jaksa yrittää). Aikansa eli päivän kierreltyään hän tuli yöksi meille, maaseutukaupungin rauhaan.
 

Etsin teatterissamme "pyörivästä" produktiosta sanotut hiukankaan kehuiksi laskettavat lausunnot ja lykkäsin ne teatterin nettisivuille. Kriittisempiä kommentteja en poiminut talteen. (Eipä niitä toisaalta kovin paljon ole korviini/silmiini kantautunutkaan). Tuskinpa tämä "tempaus" paljonkaan lisää katsojia tuo (toiveista huolimatta), mutta ovatpahan nyt kerättynä talteen.

Lokakuussa ensi-iltansa saavan farssin ilmoittautumis- ja lukutilaisuus oli tänään. Kävinhän siellä minäkin. Paljon on kiinnostuneita, mikä on hyvä juttu siinä mielessä, että ohjaajalla on valinnanvaraa. Nyt oli, hämmästyttävää kyllä, jopa ylitarjontaa miehistä. Näytelmässä on neljä miesroolia, joista on kilpailemassa seitsemän ehdokasta. Neljään naisrooliin on tulijoita vielä enemmän, mutta niin on lähes aina naisroolien kanssa.

Teatteritalon remontin harjakaisia vietettiin tänään. Enpä ollut vastaavanlaisessa tilaosuudessa koskaan ennen ollutkaan. Hieno elämys. Olisi pitänyt hoksata valmistella jonkinlainen puhe. Ex tempore ei oikein ole minun lajini, mutta räpelsin silti jotain.