Komisario Gordionin solmio

Vaimon syntymäpäivä. Onneksi sain ajoissa hyvän idean lahjaksi ja nettikaupasta tilaamani Taivaan pilarit -DVD-boksi ennätettiin kantaa perjantaina kotiin salaperäisessä paketissa. Mukava sadepäivän "maraton" siis luvassa.

Löysin Kari Rydmanin blogista kuvauksen televisio-ohjelmasta, jonka muistan nähneeni poikasena. Ohjelma teki suuren vaikutuksen. Sen innoittamana marssin kirjastoon ja lainasin kaiken saatavilla olleen pakinoitsija Ollin tuotannon.

Pitkäperjantai alkoi sateisena. Loman alkaminen laukaisi stressini ainakin jossain määrin, sillä olin "aivan vetämättömissä", enkä jaksanut tehdä mitään hyödyllistä. Tämä asioiden yhdistelmä sai minut korkkaamaan pari viikkoa sitten ostamani vanhan tv-sarjan kausiboksin. Aloin töllöttää. Katsoin Alias Smith and Jones -sarjaa kolme jaksoa. Melko tarkkaan se oli sellainen kuin muistinkin sen 70-luvulla olleen.

Tänään on William Shatnerin 80-vuotispäivä. Onnea.
 
Televisiossa päättyi juuri amerikkalainen versio Life on Mars -sarjasta. Plääh. Brittien loppuratkaisu oli paljon elegantimpi. Siinä ei turhia selitelty eikä yritetty löytää mitään "definitiivistä" loogista selitystä.

Katsoin telkusta elokuvan Sähköputkimies. Toisena katsomisvaihtoehtona olisi ollut missikisat. En tiedä, tuliko tehtyä virhe. Elokuva ei ainakaan mikään valtava elämys ollut, vaikka toki sinänsä ihan siedettävä. Jim Carrey esitti lähinnä itseään. Oli kumminkin hauska bongata viittauksia muihin elokuviin ja tv-sarjoihin.
 

Luulin, että minä olen hillitön hamsteri, mutta on niitä pahempiakin. Tuollaiseen fanaattisuuteen minulla on vielä tovin matkaa. Toisaalta minulla on matkaa moiseen järjestelmällisyyteenkin.
 

Taas säästyy aikaa. Perjantai-iltaisin minun ei enää koskaan tarvitse katsoa Korkojen kera -nimistä kotimaista viihdeohjelmaa, jonka ensimmäinen jakso oli kammottavaa kuraa. En olisi sitä katsonutkaan, jollei sitä olisi mainostettu Vares-näyttelijöiden avulla. Ei näköjään saisi sortua mainonnan uhriksi.
 

Viime vuonna olin tuohduksissani kotimaisen televisioviihteen tasosta. Tänään minun lienee syytä nöyrtyä ja ottaa hiukan kovia sanojani takaisin. Katsoin nimittäin tämänvuotisen Putouksen ensimmäisen jakson ja vaikka se ei koko kestoltaan minua vakuuttanutkaan, on pakko myöntää, että heti ensimmäinen sketsi kolahti.

Vapaapäivä keskellä viikkoa. Tällaisiin voisi tottua. Ei niin, että mitään hyödyllistä olisin saanut aikaan, mutta onhan se mukava lorviakin välillä. Päiväni pilasi kuitenkin hampaastani lohjennut paikka. Nyt hampaassa on valtava kolo, johon kieleni hakeutuu ihan itsestään, vaikka kuinka yrittäisin keskittyä pitämään sen keskellä suuta. (Huomasitteko, mitä tein?)
 

Tein lisää lumitöitä. Pahaa pelkään, että tänä talvena joutuu vielä muutaman kerran kolaamaan.