Komisario Gordionin solmio

Tänään olin ensimmäisen kerran vauvan kanssa kaksin kotona. (Tosin vain hetken aikaa eli imetysten välisen ajan, mutta kuitenkin). Pärjäsin mainiosti.
 
Juuri muuta en sitten saanutkaan aikaan, vaikka piti. Tilasin sentään koneen ruuvaamaan paalut maahan (tiistaina tai keskiviikkona pitäisi tapahtua) ja tein kaksi eri jauheliharuokaa "jemmaan", koska jauheliha oli vaarassa vanheta käyttökelvottomaksi. Niin ja joo, kävinhän minä ruokakaupassakin.
 

Vietin päivän melkein kokonaan sairaalassa vastasyntyneen tyttäreni ja vaimoni seurassa. Väillä kävin kaupassa ja pizzalla aina luotettavassa Pizzeria Napolissa vanhemman tyttäreni kanssa.
 

Ohitustiellä oli eilen kolaroitu, kun joku oli keksinyt tehdä U-käännöksen. Lienee joku turisti ollut suunnistamassa Eniron ohjeilla.

Eilen samalla hetkellä, kun CSI: Miami -sarjan jakson lopputekstit ilmestyivät ruutuun, alkoi keittiöstämme kuulua kummaa piipitystä. Ensin luulin, että pakastin ilmoittaa, että lämpötila on nousemassa liiaksi (sillä kyseinen rakkine on tehnyt moista ennenkin; tosin silloin syy oli ihmisissä eikä koneissa). Nyt ei hälyttäjä kumminkaan ollut pakastin vaan sadevesikaivossa oleva "pinnankorkeusvahti", joka ilmoitti, että veden pinta kaivossa on noussut aivan liian ylös. Paha juttu.
 

Lorvimiseksi meni tämäkin päivä, kuten uumoilinkin. Söin pizzaa ja jämähdin katsoman Yle Teema -kanavalta mielenkiintoisia dokumentteja. Ensiksi katsoin Pohjois-Amerikan intiaanien vaiheita ja sitten Tampereen Popteatterista ja Hair-musikaalista kertovaa dokumenttia. Meneehän se näinkin. Rama rama, hare hare.

Televisiosta alkoi tulla skifiksi luokiteltava sarja Taisteluplaneettaa Galactica. Hip hei. Tjaah, mutta näyttäisi olevan kolmannen tuotantokauden avausjakso. Minähän olen nähnyt nämä jo. Ei se mitään. Säästyy aikaa.
 

Televisiossa alkoi uusi scifiksi luokiteltu sarja Dollhouse. Uh. Ei oikein napannut. Joss Whedon ei tunnu olevan enää vedossa. Ei se mitään. Säästyy aikaa.
 

Tänään tuli kuluneeksi tasan viisi vuotta "debyyttiensi-illastani". Aiemmin olin ollut "vain" avustajavakanssilla muutamassakin jutussa (joista yhdessä minulla oli jopa yksi repliikki), joten tietyssä mielessä voidaan sanoa, että varsinainen "urani" alkoi viisi vuotta sitten, kun roolihahmollani oli repliikkejä todella paljon. Sillä tiellä olen yhä, joskin ihmeellisten "sattumien" vuoksi nykyisin toisessa teatterissa.
 

No niin. Rapsahti huomiselle vapaailta treeneistä ja torstai ja perjantai olivat vapaita jo ennestään. Sain hetki sitten kirjoitettua ja tulostettua "pienen" setin kirjeitä postitettavaksi huomenissa. Kiire hellitti ja nyt minulla on vapaa-aikaa peräti kolme iltaa.
 

Kerhokaverin 50-vuotisvastaanotto oli tänään ja ehtiäkseni sinne ajoissa lähdin töistä pois tavallista aikaisemmin. Juhlan ns. virallinen osuus eli valtava ihmiskavalkadi sujui hyvin. Juhlakalu oli pyytänyt minua juontamaan ohjelmaosuuden, joka olikin varsin laadukas (siis ohjelma; juonnoista en niin tiedä, sillä "sävelsin" ne siinä ex tempore).