Komisario Gordionin solmio

Ennen ensi-iltaa näyttelijöille sanotaan "Break a leg!" Tarkoituksena on toivottaa näyttelijälle onnea, eikä käskeä häntä oikeasti hajottamaan koipeaan. Ihan vain vain tiedoksi sinne Turun nuoreen teatteriinkin... 
 
No joo. Vitsi vitsinä. Olin vielä hetki sitten melkoisen järkyttynyt siitä, että yksi 1827 Infernal Musical -päänäyttelijöistä loukkasi taistelukohtauksessa (lavalta kantautuneiden) huhujen mukaan polvilumpionsa. Viis siitä, että esitys jouduttiin keskeyttämään apeissa tunnelmissa, mutta eihän tuollaista toivo kenellekään. Toista vuotta on treenattu ja sitten ensi-illassa käy noin. Voi kurjuuksien kurjuus. Voin hyvin kuvitella, ettei työryhmässä tällä hetkellä ole kenelläkään kivaa.
 
Tiedotteiden mukaan näyttelijän saama vamma ei kuitenkaan ole vakava, mikä on hyvä juttu ja lieventää järkytystäni. Esitykset jatkuvat jo heti huomenna (The show must go on!) Loukkaantuneen näyttelijän roolin tekee joku toinen.
 
No se siitä. Ennen tuota ikävää tapahtumaa fiilis oli todella mahtava. Esityksen eteen on tehty hirmuinen määrä työtä ja se näkyi ja kuului kaikessa. Olin väliajalla ihan täpinöissäni ja tunsin pakottavaa tarvetta käydä Facebookissa hehkuttamassa fiilistä. Esityksen ainoa särö (ennen keskeytystä) tuli yhdestä rikkinäisestä mikrofonista, mutta muuten kaikki toimi aivan viimeisen päälle. Tarina on mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä eikä huumoriakaan ole unohdettu. Hyvä on teksti, sanon nyt kuitenkin, vaikkei tuttavien teoksia saisikaan arvostella. Ja se teatterielämys! Näyttelijätyö, musiikki, laulut, tanssi ja koreografia yleensäkin, lavastus, pyrotekniikka, puvustus, visuaalinen ilme. Sense of wonder! Aivan mahtava kokemus, joka sitten lässähti surullisesti.
 
Turun nuori teatteri on joka tapauksessa nostanut riman nyt niin ylös, että sitä eivät toiset hevillä ylitä. (Huomasitteko, mitä tein?)