Komisario Gordionin solmio

Kävin Raision teatterin ensi-illassa katsomassa Agapetuksen näytelmää Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Se oli paikoitellen erittäin hauska. Nauroin monta kertaa kyyneleet silmissä. Kerran puhkesin jopa spontaaneihin aplodeihin. Lopetin nopeasti, kun kukaan muu ei taputtanut ja jotkut jopa katsoivat minua omituisesti. No niin.
 
Minusta näytelmä oli tehty kieli sopivasti poskessa. Ns. neljäs seinä murrettiin useaan otteeseen (mm. itseään esittänyt illan isäntä haastoi minut vedonlyöntiin) ja näyttelijät vetivät tahallaan (tai ohjaajan määräyksestä) roolinsa juuri sen verran yli, että se alkoi huvittaa. Kannatti kyllä käydä katsomassa. Iloisin mielin astelin teatterista ulos, enkä ollut lainkaan pettynyt, vaikken kokenutkaan maailmani muuttuneen.