Komisario Gordionin solmio

"Nyyti" oli tänään elämänsä toistaiseksi pisimmällä automatkalla (Auraan asti) ja tapasi vanhempani. Tosin hän nukkui koko vierailun ajan, joten kovin paljon ei varmaan muistijälkiä jäänyt.
 
Teatterilla harjoiteltiin kuukauden päässä häämöttävää ensi-iltaa varten. Moni näyttelijä oli sairauksien tai matkojen takia poissa. Mentiin siis niillä, jotka olivat paikalla. Taas on sellainen olo, että kiire tulee. Siinä ei ole varsinaisesti mitään uutta, sillä melkein jokaisessa produktiossahan moinen olo on tähän asti tullut ja silti on aina valmistunut.
 
Nyt katson digiboksista lukiolaistyttäreni kanssa Turun käupunginteatterin versiota Seitsemästä veljeksestä (70-luvun alusta). Vaikuttaisi siltä, ettei tytär ole kovin vaikuttunut, mutta minusta teos on kestänyt aikaa melkoisen hyvin. Ei tosin niin hyvin, että se estäisi minua kirjoittamasta tätä merkintää tai surfailemasta netissä.