Komisario Gordionin solmio

Kävin Turun kesäteatterissa Vartiovuorella katsomassa Aladdin ja taikalamppu -nimistä näytelmää. Kirjoitin pitkähkön "viiltävän analyysinkin", joka kuitenkin katosi jonnekin Firefoxin päätettyä kaatua alta pois. (Ehkä jonain päivänä jaksan/viitsin kirjoittaa tekstin ensiksi editorilla ja lätkiä sen vasta sitten blogisaitin lomakkeelle).
 
Lyhyt "kertaus": Varsin viihdyttävä paketti oli saatu kasaan. Pidin erityisesti monesta nerokkaasta teknisestä ratkaisusta, joilla saatiin teatterin lumoa varsin mallikkaasti esille. Voin kuvitella, että monessa perheessä puhutaan vielä päiväkausia monesta eri yksityiskohdasta. Itse tarina oli (tietenkin) se vanha tuttu, jota Disney ei onnistunut pilaamaan (yrityksestään huolimatta). Käsikirjoittajan omiakin ratkaisuja näytti mukana olleen. En ainakaan muista mitään erillistä sormuksen henkeä (joka kyllä sopi tarinaan oikein hyvin).
 
Lopuksi terveisiä eräälle toiselle blogistille: Kyllä tämä porukka osasi laulaa. Toisenlainen illuusio voi tulla sen vuoksi, että sävellykset olivat "omituisia". En nyt väitä, että olisin itse osannut tehdä moisen havainnon, mutta kunhan nyt vain referoin mukanani olleen absoluuttisen sävelkorvan omistajan kommenttia.