Komisario Gordionin solmio

Kävimme Järvenpään teatterissa katsomassa Peter Shafferin kirjoittamaa näytelmää Amadeus. (Sitä samaa, johon Milos Formanin hieno elokuva perustuu).
 
Kannatti mennä. Esitys oli todella hieno ja otteessaan pitävä. Runsaan kahden ja puolen tunnin aikana ei pitkästymään päässyt. Näyttelijäntyö oli upeaa kautta linjan. Hienoja ilmeitä ja tunteen paloa. Ja se musiikki. Mozart on Mozart.
 
Ohjaaja oli ottanut aikamoisia vapauksia näytelmää sovittaessaan. Lopusta oli poistettu eräs mielestäni melkoisen olennainen juttu. Olen lukenut alkuperäisen tekstin tai siis Sami Parkkisen suomennoksen (ja sitä paitsi nähnyt Tampereella esitetyn version), joten tiedän. Lisäyksiäkin oli. Alkutekstissä ei mainita raitiovaununkuljettajia eikä lentokapteeneja. Oliko niiden mainitseminen Järvenpään versiossa jokin kikka, jolla pyrittiin kuvaamaan Mozartin ajattomuutta? En tiedä. Jos oli, niin ei ainakaan toiminut vaan teki aikamoisen särön muuten hienoon esitykseen. Käsikirjoituksessa ei Mozart myöskään käytä vittu-sanaa yhtään kertaa. Miksi siis Järvenpään Mozart käytti sitä useaan otteeseen? Mitä ihmeellistä "nuorekkuutta" moisella haettiin? Ei toiminut vaan ärsytti.
 
Eniten kylläkin ärsytti loppukiitosten alle soimaan pantu "Mozart 40" suomeksi laulettuna. Varmaankaan mitään yhtään banaalimpaa tapaa tärvellä yleisön (tai ainakin minun) tunnelmaa hienon esityksen jälkeen ei ollut keksitty. (No, pitänee olla tyytyväinen, ettei kyseessä kumminkaan ollut Junnu Vainion versio, jossa "Janatuinen ja Mozart ne tässä, toinen toistaan on täydentämässä").
 
Kaiken kaikkiaan elämys kuitenkin jäi vahvasti plussan puolelle. Erikoismaininta keisarin esittäjälle. Hän teki pienehkön roolinsa erittäin nautittavasti ja herkullisesti.