Komisario Gordionin solmio

Tonttimme vieressä kulkee katu, jolla on nopeusrajoituksena 40 km/h. Siitä huolimatta sitä pitkin ajetaan huomattavasti suuremmilla nopeuksilla. Mainitulla kadulla on poikkikatuja (mm. kotikatuni), jotka ovat ensiksimainittua katua huomattavasti kapeampia ja jotka ilmeisesti sen vuoksi saavat "pääkatua" kulkevat olettamaan, että heillä on etuajo-oikeus, vaikkei heillä olekaan, sillä risteykset ovat tasa-arvoisia.
 
Olen jo pidemmän aikaa aavistellut, että ennemmin tai myöhemmin kolisee tai että joku naapuruston viritetyillä mopoilla ylinopeutta ajavista sälleistä kiihdyttää juuri sopivasti tullakseen oikealta tulevan auton yliajamaksi. Tänään iltapäivällä istuin terassilla ja luin kaikessa rauhassa Valtaistuinpeliä (jonka sain myöhemmin illalla luettua loppuun). Näin kuinka "pääkatua" pitkin tuli taas nuori mies kovalla vauhdilla. Risteys jäi taakseni, joten en nähnyt kun jysähti, mutta kuulin lujan jarrutuksen ja sitten törmäysäänen. Sillä lailla. Oikealta oli tullut auto, jonka kylkeen tämä varomaton "sankari" törmäsi.
 
En jäänyt uteliaana toljottamaan (olihan minulla mielenkiintoinen kirja kesken), mutta katsoin sen verran, että näin kummankin autoilijan nousevan autostaan, eikä mitään suurempaa meteliä pidetty, joten oletan selvittelyn sujuneen sivistyneesti. Eikäpä siinä mitään epäselvää pitäisi ollakaan: oikealta tulevalla on etuajo-oikeus, jos risteyksessä ei ole "kärkikolmiota", vaikka oikealta tuleva katu onkin leveydeltään vain puolet risteävästä kadusta.
 
Tuskinpa tuo kellekään mitään opettaa, vaikka aika moni naapuri kävikin paikalla asiaa pällistelemässä. Jää nähtäväksi, milloin jysähtää seuraavan kerran ja milloin tulee ruumiita (niiden mopopoikien, nimittäin).