Komisario Gordionin solmio

Viikon tauon jälkeen oli taas mukava mennä teatterille. Yleisöä oli sali puolillaan. Erikoista yleisöä olikin. Lukiolaisryhmä löysi huvittavia aspekteja kohtauksista, joita me itse emme ole tähän saakka pitäneet lainkaan huvittavina. Mikäs siinä. Olihan minulla siinä pokassa pitämistä, kun yleisössä jotkut ovat ilmiselvästi kuolemaisillaan nauruun ja yrittävät (aivan täysin onnistumatta) silti olla nauramatta. Rispektiä lukiolaisille. He käyttäytyivät erinomaisen hienosti verrattuna hiukan nuorempien katsojien tapaan olla teatterissa. Näistä tämänpäiväisistä lukiolaiskatsojista minulla ei ole yhtään pahaa sanaa sanottavana.
 
Itse esitys meni varsin mallikkaasti ja ilon kautta. Tekemisessä oli energiaa eikä kommelluksia (minun tietääkseni) sattunut. Toivoa sopii, että sujuu edes yhtä hyvin ensi lauantaina, kun joukko, "jonka laskemisessa yhden käden sormet alkavat jo  loppua", tuttaviani tulee katsomaan esitystämme. (Mukana ainakin yksi tämän blogin lukijoista; pyydän armollista käsittelyä mahdollisissa kommenteissa... ). Tietoisuus tuttavista katsomossa ei saisi vaikuttaa esitykseen eikä se vaikutakaan. Kyllä siitä tulee ainakin "ihan kiva"...