E. Robert Pendletonin salattu elämä
E. Robert Pendletonin kohuttu ja kehuttu esikoisromaani poikii hänelle luovan kirjoittamisen lehtoraatin eksklusiivisessa Bannockburn Collegessa. Sen jälkeen elämä onkin pelkkää alamäkeä, joka johtaa itsemurhayritykseen ja pyörätuoliin. Pendletonin kellarista löytynyt omakustanneromaani Huuto julkaistaan uudestaan, siitä tulee suurmenestys, ja poliisi tunnistaa tarinassa yhtäläisyyksiä vuosia vanhaan, selvittämättömään koulutytön murhaan.
Kirja ivaa terävästi akateemista näpertelyä, mutta lopulta vetää lukijan mukaan pohtimaan tulkinnan mahdollisuutta ja sen olemusta. Mitä on olla kirjailija? Kuka on kirjoittaja? Miksi tarinoita kerrotaan? Mitä ovat vaikutteet? Fiktion ja elämäkerran ero? Tarinoiden muuntuminen, merkitsijän vakaus? Ja eroavatko ne toisistaan kirjallisuudentutkimuksessa ja murhatutkimuksissa? Collinsin kerronnan voimasta nämä kaikki tuntuvat elämän ja kuoleman kysymyksiltä – mitä ne tietenkin ovatkin.
"Friedrich Nietzsche kohtaa Charles Mansonin". Toden totta. Pidin tästä. Alkoi yhdellä tavalla, muuttui sitten toisenlaiseksi ja lopussa mentiin jo melkoisen lujaa. Ei huono! voisi joku sanoa