Komisario Gordionin solmio

Luin Carlos Ruiz Zafónin Enkelipelin, joka on viime vuonna lukemani Tuulen varjon "prequel" eli sijoittuu samaan myyttiseen Barcelonaan kuin sekin, mutta ajoittuu tapahtumiltaan aiemmaksi.
 
No jaa. Kyllähän tuon luki ja osittain jopa mielellään, mutta en voinut välttyä tunteelta, että aiemman teoksen suosion innoittamana kirjailija kirjoitti saman kirjan uudelleen hiukan erilaisin sanoin. Samankaltaisuuksia on monia, räikeimpänä "unohdettujen kirjojen hautausmaa", joka oli oikeastaan mukana ihan ilman kunnon perustelua. (No, saihan päähenkilö sieltä kirjan mukaansa, mutta silti).
 
Lisäksi kaltaistani pikkusieluista pedanttinilkkiä häiritsi sellainen mitätön yksityiskohta, että ensin päähenkilö kertoo menneensä sanomalehteen töihin salaa isältään ja sitten myöhemmin käy ilmi, että isä oli jo kuollut, kun poika pääsi lehteen töihin. Voiko muka silloin sanoa menneensä töihin lehteen "isältään salaa"? Ilmeisesti voi. Tämä voi tietenkin olla suomentajankin moka; mene ja tiedä. Suomentajia on muuten kaksi. Ensimmäinen on suomentanut ensimmäiset kaksi kolmannesta ja toinen (luonnollisesti) loput. Vaihtumista en ainakaan minä huomannut millään lailla, mikä lienee hyvä asia. Miksi suomentajia mahtaa olla kaksi? Saikohan ensimmäinen tarpeekseen onnettomasta melodraamasta vai oliko kustantajalla niin kiire saada kirja ulos, että suomennostyötä piti tehdä "kahdella rintamalla"?
 
Kuulemma Zafónilta on tulossa vielä (ainakin) kaksi Barcelona-kirjaa. En voi sanoa kovin innokkaasti odottavani.