Komisario Gordionin solmio

Olen parin viime kuukauden aikana lähettänyt noin viidelle henkilölle harrastuksiini liittyvän viestin saamatta heiltä minkäänlaista vastausta takaisin. Eivätkö viestini ole menneet perille vai onko ihmisten piittaamattomuus aivan peruskohteliaisuudesta päässyt jotenkin maailmassa valloilleen vai olenko epähenkilö, jolle ei tarvitse vastata? En voi tajuta.
 
Töissä puuhataan muutoksia. Ilmaisemaani huoltani työviihtyvyyteni, -motivaationi ja -tehoni laskemisesta ei juurikaan noteerattu. Lisäksi muutosten toteuttamista hoputetaan, vaikka aluksi sanottiin, että ei ole sen kummempaa kiirettä kuin että kesälomilta palatessa pitäisi olla valmiina. Sama se. Kalkki on nieltävä. Jos olisin nuorempi, olisin jo häipynyt etsimään muita haasteita, mutta eihän sitä tässä iässä enää sellaisia löydä eikä saa. Pitäisi oikeastaan selvittää, kuinka leveälle/kapealle työttömyysrahalle sitä joutuisi, jos vain ihan yksinkertaisesti lähtisi ja jättäytyisi vapaaherraksi. Luulen kyllä, ettei asuntovelallisen ja autokuumeisen kannata moista ajatusta sen kummemmin hautoa.