Komisario Gordionin solmio

Kävin pankissa allekirjoittamassa autolainapaperit. Jos suunniteltu aikataulu pitää, saan sen taakan harteiltani 4 vuoden kuluttua. Maanantaina saan itse rakkineen ja luovun minua melko tarkkaan 11 vuotta enemmän tai vähemmän hyvin palvelleesta "riisikupista".
 
Primera jätti minut tien päälle monta kertaa ja milloin mistäkin syystä. Jollen ihan väärin muista, niin neljä kertaa piti tilata hinausauto ja hiukan useammin veli avuksi starttikaapeleitten kanssa. Lisäksi oli melkein koko ajan (takuuajan päättymisen jälkeen) kaikenlaista pientä ongelmaa. Ei siis varsinaisesti jää ikävä. Uuteen "autosuhteeseeni" lähden luottavaisin mielin lujasti uskoen moniin yhteisiin kilometreihin. Ilmastoituihin kilometreihin, saanen vielä lisätä ihan vain tehdäkseni Primeran mustasukkaiseksi.
 
Työpäivästä en viitsi puhua, koska en tahdo kirjoittaa sitä yhtä tiettyä v-alkuista sanaa. Teatteriharjoitus sen sijaan kului siihen, että makasin kolme ja puoli tuntia sohvaa esittävällä kovalla puupenkillä "tajuttomana". Sitten sain lausua ainoan "päivän epistolaan" kuuluvan repliikkini. Onneksi ei vaadittu eläytymistä tajuttomuuteen, joten sain seurattua Suomen ja Tsekin jääkiekko-ottelua "taskunetin" kautta sekä luettua Learning Rails -kirjaa.