Komisario Gordionin solmio

JukeBlogissa oli Juicen "jättikirjastosta" juttu, joka poiki useita kommentteja muilta bibliofiileiltä ja -maaneilta. Kävinpä siellä itsekin kehua retostelemassa, ja sen kautta sitten sain aiheen tämän päivän merkintääni.
 
Kirjasto se on minullakin, nimittäin. Se on  hyvin vaatimaton joidenkin kerhokavereitteni kirjastojen rinnalla, mutta hakkaa kyllä edesmenneen taiteilija Leskisen kirjaston ainakin nimikkeiden lukumäärässä. Jos joskus jaksaisi/viitsisi luetteloida kaikki vaimon kanssa omistamamme kirjat, niin saisi selville tarkan lukemaan, mutta koska moinen luettelo tuskin olisi kauan ajantasainen, ei taida maksaa vaivaa. Varovaisesti arvioiden nimikkeitä on 3500, mutta voi hyvin olla, että on alakanttiin tuokin. Autotallissa kun on vielä parin muuton jäljiltä purkamattomia/inventoimattomia laatikoita. Tärkeimmät ja rakkaimmat opukset ovat tietenkin näkyvillä mittatilaustyönä hankitussa kirjahyllyssämme. Kirjahylly muuten oli ensimmäinen hankinta uuteen kotiimme, vaikka se ei hankinnoistamme ensimmäisenä saapunutkaan (sitä piti odottaa kolme kuukautta, mutta kyllä kannatti).
 
Kirjojen laadusta en sitten uskalla sanoa mitään. Tiedän kyllä, että minulla on paljon roskaa, mutta viis siitä. Laidasta laitaan kuitenkin kaikenlaista, pääasiassa fiktiota (dekkareita, jännitystä, skifiä ja muuta alakulttuuria). Voisin mainita kuriositeettina  mittavan Simo Penttilä -kokoelmani, josta puuttuvat vain ne muutamat divareissakin sikahinnoissa olevat varhaiset kirjat. Nuorten toivekirjasto -sarja on toinen kokoelmani "helmi". 200 ensimmäisestä osasta (niistä, joissa on "perinteinen" selkämys) puuttuu vain yksi. Sekin löytynee vielä. Jollei ensi kesänä Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviltä, niin jostain muualta sitten.
 
Kirjastomme laadukkaammasta puolesta huolehtivat vaimon taide-, satu-, runo- ja musiikki- ja elämäkertakirjat. Sarjakuvakirjojani en ole tuohon laskenut. Niiden vuoro on jossain tulevassa "Hamsterin harrastus" -merkinnässä.