Komisario Gordionin solmio

Päivän triviatietokysymys: Kuka kansainvälisesti tunnettu henkilö täytti eilen 75 vuotta?
 

Vastaus: Aku Ankka. Onneksi olkoon, Aku!
 
Varhaisin muistoni Akusta on naapurin Sepon lehtikasa, jossa oli jännittäviä tarinoita. Olin vasta oppinut lukemaan ja luin suunnilleen kaikkea, mitä eteen tuli. Aku Ankka oli vain yksi monien sarjakuvien joukossa. Siitä tuli "tärkeä" vasta joskus 1972 paikkeilla, jolloin aivan sattumalta sain käsiini Hesarin, jossa oli Markku Kivekkään kirjoittama koko sivun artikkeli Aku Ankasta ja etenkin Carl Barksista. Se oli menoa. Päätin siinä paikassa alkaa kerätä Aku Ankka -lehtiä. Jonkin verran niitä oli jo ennestäänkin, sillä minulle ja veljelleni oli lehti tilattu joskus 60-luvun puolivälissä ja aivan kaikkia ei ollut ennätetty kierrättää pois talosta. Etsin kotoa kaikki, jotka löysin ja talletin ne huolellisesti isäni minulle rakentamaan (lukittavaan!) kaappiin, jossa ne olivat turvassa pikkuveljeltä.
 
Seuraava vaihe oli kiertää antikvaareja ja etsiä puuttuvia numeroita. Aika hyvin niitä vielä tuohon maailman aikaan löytyikin, mutta jo silloin oli kuitenkin havaittavissa, että on melko vaikeaa löytää kovin vanhoja lehtiä. Kavereilta naapureista ja koulusta löytyi lisää, kun olin valmis hiukan maksamaan. Kaikki rahathan noihin menivät, sen verran fanaattista keräilyvimma oli. Oli sellainenkin kausi, jolloin sain  vanhoja Aku Ankkoja vastineeksi siitä, että autoin erästä koulukaveriani latinan sana- ja äidinkielen lauseenjäsennyskokeissa. Kaveri oli sen verran ovela, ettei jäljentänyt vastauksia täydellisesti vaan vain sen verran, että sai kokeesta hyväksyttävän tuloksen. (Minä itse sain lähinnä kymppejä, joten kaveri tiesi, että sopivasti minulta saamiaan vastauksia muuttamalla tulee kuitenkin ihan kelpo numero). Luokkakaveri myönsi myöhemmin, ettei luultavasti olisi selviytynyt seuraavalle luokalle ilman mittavaa apuani. Olihan tuo tuollainen moraalisesti täysin väärin ja tuomittavaa, mutta ei siitä mitään vahinkoa kenellekään koitunut. Kaveri on nykyisin hyvässä ammatissa, jossa ei tarvitse osata latinan sanoja eikä lauseenjäsennystä... Toivottavasti rikos kuitenkin on jo vanhentunut ja jos ei ole, kiistän kaiken.
 
Keräsin Akuja melko tiiviisti 80-luvun alkuun asti. Ensimmäisestä opintolainastani ostin numeron 9C/1956 (Davy Crockett), joka maksoi vuonna 1978 huikeat 400 markkaa. Se oli iso raha, mutta olihan se pakko sijoittaa, kun tilaisuus tuli... Tuo jättisijoitus jäi kuitenkin ainoaksi laatuaan. Harrastus hiipui siinä vaiheessa, kun aloin elää omillani ja huomasin, että minulla ei ole enää varaa maksaa niitä hintoja, joita vanhimmista ankoista pyydetään. Kokoelma jäi vajaaksi. Vaikka rahapulassani myin paljon keräämiäni kirjoja ja lehtiä, Aku-kokoelma sai jäädä rauhaan ja niinpä minulla on vieläkin kaikki keräämäni Aku Ankat tallella. Jokunen vuosikerta 80-luvun puolivälistä minulta puuttuu, sillä ne jäivät aikoinaan hankkimatta. Tyttäreni syntyi huhtikuussa 1993 ja samalla viikolla tilasin Akun hänelle (lue: itselleni). Lisäksi ostin netistä löytämältäni myyjältä liki 10 vuoden "annoksen" valmiiksi kansioituna.
 
Aku tulee kerran viikossa siis vieläkin kotiin kannettuna. Harvoin kuitenkaan tulee luettua. Carl Barksin ja Don Rosan jutut luonnollisesti luen tarkkaan. (Tänään ilmestyneessä lehdessä oli legendaarinen höpsismitarina Kruuna vai klaava, joka ei vanhene koskaan ja on aina yhtä loistava).
 
Kun muutama vuosi sitten kerättiin ennakkotilauksia Carl Barksin kootut -kirjasarjalle, mietin todella kauan. Sen jälkeen mietin hiukan lisää. Lopulta huokaisin syvään ja tilasin. Ajattelin, että kadun myöhemmin, jollen tilaa. Nyt kun 24 kirjaa on jo ilmestynyt, ei kaduta yhtään.
 
En voi sanoa, että Aku-keräilyni olisi enää kovinkaan aktiivista. Otan talteen kotiin tulevat lehdet, mutta muita hankintoja en enää tee. 50-luvun lehdistä minulta puuttuu joitakin kymmeniä ja saa jäädä puuttumaankin. Näköispainosvuosikertakirjat saavat kelvata. Jos joskus saisin toimeksi, voisin jopa myydä kaikki ne lehdet, jotka ovat ilmestyneet näköispainoskirjoissa. Moinen vaatisi kuitenkin toimeliaisuutta, jota minulla ei ole.