Komisario Gordionin solmio

Viikolla kerrottiin, että Jyväskylän yliopisto paljasti netissä 4000 opiskelijan henkilötunnuksen. Yliopisto ottaa asian vakavasti, sillä henkilötunnuksen joutumisessa internetin julkiselle sivustolle on omat riskinsä. Okei. Niinhän sillä on ja se, että niin on, on sanonko-mä-taas-kerran-mistä...
 
Totuus on se, että omaa henkilötunnustaan joutuu antamaan hyvin usein sinne sun tänne ties minkälaisille instansseille, eikä henkilötunnus näin ollen suinkaan ole ollenkaan salainen. Jokaisen henkilötunnus on aika monen tiedossa. Lisäksi kuka tahansa saa melko pienellä vaivalla tietoonsa kenen tahansa henkilötunnuksen. Aina ei tarvitse edes nähdä vaivaa. Olen esimerkiksi itsekin kuullut muutaman viime päivän aikana useita minulle täysin tuntemattomien ihmisten henkilötunnuksia, kun niitä on lähistöllä sanottu ääneen.
 
Kun kerran jokainen voi hyvin käsittää, että henkilötunnukset eivät ole niin kovin salaisia ja että niitä saa helposti käsiinsä, on käsittämättömän kummallista, että niiden vuotamisessa "on omat riskinsä". Niiden vuotamisessa kun ei saisi olla mitään riskiä. On kuitenkin ja se, että niin on, johtuu siitä, että henkilötunnuksia käytetään aivan kuin salasanoja eli niin, että hetun tietäminen avaa ties mitä kielenkantoja ja mahdollistaa ties minkälaisten operaatioiden käynnistymisen.
 
Olen sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi antaa esimerkiksi puhelimitse minkäänlaisia tietoja mistään asiasta vain siksi, että soittaja esittäytyy joksikuksi toiseksi, jonka henkilötunnuksen hän sattuu tietämään. Silti tuollaista tapahtuu koko ajan, koska ihmiset on ehdollistettu kuvittelemaan, että henkilötunnus on salainen, mitä se siis ei ole.
 
Jos asiat tehtäisiin "oikein", ei pitäisi olla mitään riskiä siitä, että henkilötunnukset vuotavat. Niitä pitäisi käyttää vain ja ainoastaan erottamaan samannimiset ihmiset toisistaan eikä ollenkaan minkään salaisen tiedon paljastamiseen vain sen perusteella, että kysyjä sattuu tietämään henkilötunnuksen.