Komisario Gordionin solmio

Luin uusimmasta Opettaja-lehdestä arvion Aino Kontulan uusimmasta kirjasta, nimeltään Herra Rehtori. Vaikka arvion perusteella ei tullut mitään pakonomaista tarvetta päästä lukemaan itse kirjaa, saattaisin kyllä vilkaista sitä, jos käsiini saisin. Olen lukenut Kontulan ensimmäisen "fiktiivisen" kirjan Rexi on homo ja opettajat hullui! Aivan luettava kirja ja  monilta osin ihan viihdyttäväkin. Aika uskomatonta menoa ja vaikka Kontula väittääkin kirjaa fiktioksi, niin asioista perillä olevat tahot kyllä tietävät, että todella suuri osa kirjasta on takuulla totta. Juuri tuosta syystä kirja herätti paljon kiivasta keskustelua aikoinaan ja niin mahdollisesti tekee tämä uusinkin. Ainahan on mukavaa väitellä siitä, mikä on totta ja mikä ei ja mikä on väritettyä/katkeraa osatotuutta. Ulkopuolinen ei vain voi tietää.
 
Kontulan uusin kirja kuitenkin kertoo henkilöstä, josta olen kuullut juttuja muutakin kautta. Vaisaaren koulun rehtori ylpeili julkisesti sillä, että hänen koulussaan jälki-istuntojen määrä on kaikkein pienin koko maakunnassa (ellei peräti koko maassa). Ne, jotka koulussa olivat, tiesivät moiseen syynkin, jota ei juuri julkisuudessa kerrottu. Syy oli se, että jälki-istuntoa kutsuttiin nimellä tukiopetus. Jos joku jäi esimerkiksi kiinni tupakoimisesta, hän ei suinkaan joutunut jälki-istuntoon vaan tukiopetukseen, jossa hänelle kerrottiin tupakoinnin vaaroista. Sama juttu muiden "rötösten" kanssa. Siinä missä muissa kouluissa saatiin "jälkkäriä", tuli Vaisaaren koulussa tukiopetusta. Lähes poikkeuksetta. Siinä on silloin helppoa ylpeillä pienillä jälki-istuntotilastoilla. Nokkelaa, kun sen hoksaa. Olihan se opettavaista ja mahdollisesti kotonakin puututtiin lapsen käyttäytymiseen ainakin niissä tapauksissa, kun tukiopetus järjestettiin lauantaina, sillä lauantaitukiopetukseen piti vanhempien tulla mukaan. Mahtaisiko moinen meno onnistua enää nykyaikana?
 
Koulunkäynti on muuttunut myös omista ajoistani. Kun minä kävin 60-luvun lopulla Vähä-Heikkilän kansakoulua, kärysi eräs luokkakaverini tupakoinnista vapaa-aikana. Hänen rangaistuksensa oli se, että ensiksi opettaja antoi hänelle turpiin, toisin sanoen hakkasi hänet mustelmille ja sen lisäksi hänet erotettiin kahdeksi viikoksi koulusta ja vielä kaupan päälle hänen käytösnumeronsa alennettiin. Voisiko noinkaan tapahtua enää nykyaikana? (Ehkä käytösnumero voisi laskea, mutta muuten?)
 
Tempora mutantur et nos mutamur in illis! Totisesti.