Komisario Gordionin solmio

Kastuin kesäteatterissa. Mitäs läksin.
 
Noin lakonisen tekstin olin suunnitellut kirjoittavani tämän päivän ytimekkääksi blogimerkinnäksi. En muuta. Aamun sateet vielä "povasivat hyvää". Olisin saanut taikani murretuksi ja pystynyt kuittaamaan sen blogissa noin, sanoisinko tyylikkäästi. Mutta voi hitsin pimpula. Aurinko hyökkäsi ja muutti suunnitelmat. Ilma oli nimittäin tänään kesän viimeisessä esityksessä kuin morsian. En kastunut. Olen nyt harrastanut kesäteatteria kuusi vuotta. Kertaakaan en ole kastunut esityksen aikana. Vuonna 2007 oli erittäin sateinen kesä, mutta silloin esiinnyin Pilke-teatterissa katetun näyttämön alla eikä sade siis haitannut. Muina vuosina olen ollut taivasalla ja erittäin onnekas, kuten jo monta kertaa todettu.
 
Viimeinen esitys tänään oli tilausnäytös, mutta yleisöä oli silti vähemmän kuin koko kesänä yhdessäkään esityksessä aiemmin. Mutta mitä väliä. Tämän päivän yleisö oli juuri sellaista, jolle esiintymisestä nauttii eniten. Vaikutti siltä, että he elivät mukana ja tavallista runsaammista väliaplodeista päätellen jopa pitivät kokemastaan. Tosin kertomalleni maailman huonoimmalle vitsille ei taaskaan kukaan nauranut.
 
Leena Lander lienee ollut mielestään hyvinkin vitsikäs kirjoittaessaan näytelmätekstiin "hauskan jutun Lincolnin piispasta", mutta nyt kaksikymmentäkaksi kertaa yleisölle sen kerrottuani voin sanoa, että vain yhden kerran sille naurettiin. Voi tietenkin olla, ettei sille naurettu siksi, etten  osannut kertoa sitä oikealla tavalla, mikä puolestaan voi johtua siitä, että vihasin koko kohtausta jopa siinä määrin, että yritin (turhaan) saada ohjaajaa pudottamaan sen pois näytelmästä. No, viis siitä. Enää minun ei ikinä tarvitse kertoa juuri sitä nimenomaista huonoa vitsiä. (Älkää erehtykö kuvittelemaan, etten kertoisi muita huonoja juttuja).
 
Yleisössä oli tuttuja; jopa tämän blogin lukijoita ainakin yksi. Hän toi minulle lahjaksi blogikirjoittamisen oppikirjan. Kiitos kovasti. Pahaa kuitenkin pelkään, ettei luvassa ole minkäänlaista tason paranemista. Saahan sitä toivoa ja kannustaa yhä parempiin suorituksiin, mutta rajansa kaikella.
 
Muissa uutisissa: Joonas Rutasen ohjaama lyhytelokuva Isänpäivä, jossa esiinnyn sivuosassa autokauppiaana on pärjännyt hienosti filmifestivaaleilla. Olen siis lähes sankari itsekin.