Komisario Gordionin solmio

Huikea performanssi Turun konserttitalossa tänään. John Malkovich oli juuri niin karismaattinen kuin hänen olettaakin olevan. Hän esitti kuollutta (!) sarjamurhaajaa, joka on kiertueella lukemassa otteita uudesta The Infernal Comedy - Confessions of a Serial Killer -kirjastaan. Siinä ohessa sitten orkesteri ja kaksi sopraanoa esittivät aarioita barokkioopperoista. Aika erikoinen yhdistelmä, mutta sangen toimiva.
 
Malkovich ei kuitenkaan ollut ainoa lavatähti, sillä toinen sopraanoista (valitettavasti en osaa sanoa, oliko laulajana Alexandra Zamojska vai Louise Fribo) kirvoitti äänensä kauneudella kyyneleet silmiini laulaessaan Vivaldin sävellyksen Sposa son disprezzata. (Linkki on satunnaiseen YouTubesta löytämääni versioon; ei huono sekään). Muu musiikki ei samalla tavalla säväyttänyt, mutta oli melkoisen hienoa silti.
 
Muutama moukkakin oli paikalla. He lähtivät ulko-ovea kohti välittömästi esityksen päätyttyä. Peruskohteliaisuuteen kuuluisi antaa taiteilijoille kiitokset aplodien muodossa, vaikka olisi kuinka vihannut itse esitystä. Pah, turkulaiset!
 
Lisääkin moukkia kohtasimme. Lähdimme nimittäin rouvan kanssa esityksen jälkeen Nauvoon syömään ja siellä rannassa saimme todistaa varsin erikoista välikohtausta. Kenties kirjoitan siitä myöhemmin viikolla oman blogimerkinnän. Sitä odotellessa voi miettiä, ovatko miljonäärit kusipäitä syntymästään asti vai tuleeko heistä kusipäitä vasta ensimmäisen miljoonansa ansaittuaan.