Komisario Gordionin solmio

Vapaa viikonloppuilta! Harvinaista herkkua. Sen kunniaksi tein harvinaista ruokaa. Sellaista, jota en ole itse koskaan aiemmin tehnyt, vaikka monesti lapsena (ja aikuisenakin) olen sitä äitini luona syönyt eli karjalanpaistia. Vaimo tosin vihjaili, että tahallani yritin päästä helpolla kokkausvuorosta; karjalanpaisti kun kuulemma on maailman helpoin ruoka. En kyllä menisi sanomaan. Sen valmistuminenhan kesti monta tuntia, kun sitä piti odotella uunista. No, eipä siitä silti samanlaista tullut kuin äitini valmistama. Äidillä lienee jokin salainen karjalainen niksi. No jaa. Kyllä sitä silti söi.
 
Ruoan ollessa uunissa soittelin klarinettia, jonka sain aiemmin päivällä vihdoin vuosihuollosta. Huolto kannatti teettää, vaikka olikin melko kallis, sillä "pilli" soi nyt huomattavasti kauniimmin ja helpommin kuin ennen. Soitin yhdessä vaimon kanssa (vaimo säesti pianolla) kun löysin kokoelmistani nuotteja kappaleisiin, jotka on sovitettu klarinetille ja pianolle. Tosi hauskaa puuhaa.
 
Koska soittimeni tuli siis vasta tänään huollosta, minulla ei siis ollut sitä tiistaina, kun oli soittotunti. Niinpä lainasin vaimoni saksofonia ja olin tunnilla sen kanssa. Ihan alkeista lähdettiin ja jotain opinkin. Esimerkiksi sen, että saksofonin soittaminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin klarinetinkaan. Osin jopa vaikeampaa. No, tulipa kokeiltua. Coltranen tasolle on huiman pitkä matka, joka kyllä jää minulta taittamatta.