Komisario Gordionin solmio

No niin. Elämme lopun aikoja; muutenkin kuin vuoden 2010 osalta. Eilen ostin viimeisen Viivi ja Wagner -lehden. Tänään ostin viimeisen Agentti X9 -lehden, joka ehti ilmestyä kuusi kertaa tämän uusimman reinkarnaationsa aikana. "Ei mennyt odotetulla tavalla kaupaksi", sanottiin lehdessä. En ihmettele. Olisikohan kustantajan kannattanut olla hiukan vähemmän ahne? Seitsemän ja puoli euroa mustavalkoisesta lehdestä on nimittäin törkeän paljon, vaikka se olisikin satasivuinen ja vaikka siinä esiintyisikin Modesty Blaise. Muistelkaapa mummonmarkka-aikoja; maksoiko mikään "tavallinen" sarjakuvalehti 45 markkaa? Tuntuukin, että tällä rahastettiin keski-ikäisiä harrastajia, sillä eihän nykyajan nuorisoa tällaiset kiinnosta, ei ainakaan riistohintaan.
 
Tämä oli muuten jo toinen kerta, kun "Julkaisemme kaikki Modesty Blaise -tarinat alkuperäisessä järjestyksessä". Edellinen kertakin jäi kesken ja ounastelin jo ykkösnumeroa ostaessani, että kesken jää tämäkin yritys. Harmittaa havaita olleensa oikeassa tässä nimenomaisessa tapauksessa.
 
On siis vuoden viimeinen päivä. Pitäisi varmaan kunnioittaa perinteitä ja mainita Ken Follett. Ei vaan ole mitään mainittavaa. Taivaan katedraalin jatko-osan lukeminen on minulla edelleen aloittamatta. Sen sijaan sain Elinkautisen "lusittua". (Huomasitteko mitä tein?) Elinkautinen on se Jarkko Sipilän paksu pokkari, jossa on kolme ensimmäistä Takamäki-kirjaa yksissä kansissa. Kaksi ensimmäistä eivät minua oikein sytyttäneet, mutta kolmas (Karu keikka) oli jo tarinaltaan sellainen, että sitä luki mielellään.