Komisario Gordionin solmio

Minulla on ilo ja kunnia olla jäsenenä rekisteröimättömässä yhdistyksessä, jonka nimi on mahtipontisesti "Pyhiinvaellus- ja kalakerho Wäkäleuat". ("Vi fiskar inte, men äter nog"). Kerholla (jonka jäsenistä huomattava osa on pakanoita) on tapana tehdä erilaisia pyhiinvaellustyyppisiä reissuja. Joskus ollaan matkalla yön tai parin yli, joskus kauemminkin. Osa porukasta on mm. käynyt Athoksen luostareissa useaan otteeseen (minäkin sentään kerran) ja joillakuilla on "kerättynä" Compostelan-vaelluskin (joka minulta vielä puuttuu ja taitaa jäädä puuttumaankin).
 
Pienempimuotoisiin kerhotapahtumiin kuuluu ns. kevätkirmaisu, jonka protokollaan kuuluu ihan yksinkertaisesti se, että keväisen työpäivän päätteeksi kokoonnutaan ja kävellään muutama tunti. Kevätkirmaisu oli vuorossa tänään (ehkä pohjustuksesta arvasittekin). Matka alettiin Kuralan kylämäen parkkipaikalta (tai no, oikeastaan viereisen kiinteistön parkkipaikalta, jolta löysin muun porukan odotettuani ensin oikeassa paikassa aikani ja arveltuani sitten, että toiset olivat väärässä paikassa (kuten olivatkin).
 
Matka eteni kohti "waarallista merimatkaa" eli Aurajoen ylittämistä kapulalossilla. Aika metka elämys (jota toki olin harjoitellut jo aiemmin eli viime kesänä). Takaisin "täl pual jokke" tultiin Liedossa sijaitsevaa riippusiltaa pitkin. Niissäkin maisemissa on nostalgiaa: asuin nimittäin alle kolmevuotiaana riippusillan vieressä olevassa talossa.
 
"Kolmen kunnan kierros" saatiin päätökseen 2.5 tunnin vaelluksen jälkeen. Sen jälkeen maistuivat sauna, olut ja makkara. Seuraava kevätkirmaisu ensi vuonna.