Komisario Gordionin solmio

Valoa tunnelin päässä. Ainakin osittain. Kehityskeskustelu töissä lähti aivan toisille raiteille kuin olin olettanut. Taktisesti viisaasti pomo sijoitti hyvät uutiset heti alkuun, joten fiilikseni koheni oikein huomattavasti. Kaksi tuntia myöhemmin tuli sitten huono uutinen, joka melkein pilasi päiväni, mutta ajattelin sitten, että ei minun kannata/tarvitse nostaa asiasta numeroa, koska takuuvarmasti monet kollegoistani tekevät sen joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Jos ei sekään auta, niin vielä sittenkin on olemassa pieni "pelastustie".
 
Stressitasoni laski huomattavasti ja olin kotiin tullessani "poikkeuksellisesti" jopa hyvällä tuulella (tuota pienenpientä nakerrusta lukuunottamatta). Katsotaan nyt, miten asia etenee, mutta joka tapauksessa "pöydälle nostamani kissa" on luvattu hoitaa kuntoon. Voisiko sittenkin olla perää siinä, että asiat hoituvat puhumalla?