Komisario Gordionin solmio

Heräsin, kun vaimo tuli töistä kotiin... Se tosin tapahtui jo aamupäivällä; vaimo näet on opettaja, kuten kenties olen joskus jo todennutkin. Kohta sen jälkeen lähdimme Naantaliin syömään. Olimme matkalla Merisaliin, mutta muutimme mielemme Trapin kohdalla ja menimmekin sinne. Koska vaimo oli höveliäisyyttään ja opintomenestystään juhlistaakseen taas tarjoamassa, sanoin hänelle, että "tee sinä sitten kaikki tilaukset, niin eivät tuo laskua minulle". (Miten niin elän vaimoni siivellä?)
 
No, vaimo tilasi alkuruoat ja pääruoat kummallekin. Oli tosi hyvää. Pääruoaksi otimme kumpikin paistettua kuhaa ja keitettyä parsaa sekä varhaisperunoita. Sanoinko jo, että oli tosi hyvää? Totisesti. Kun olimme saaneet syötyä, vaimo tilasi laskun pitäen kukkaroaan näkyvästi pöydällä. Tarjoilija lähti ja tuli "laskulautasen" kanssa, jonka hän asetti minun eteeni! Ei hyvää päivää! Mitä oikein pitää tehdä, että ravintoloissa tajuttaisiin, että nainenkin voi maksaa? Puhkuin pyhää vihaa, mutta pidin suuni tukossa. Vaimoa nauratti kovin. Sanoin vain, että  "tulipa edes blogattavaa".