Komisario Gordionin solmio

Selvisinpä tämänkin päivän teatterihommista ja vieläpä kastumatta. Sää oli jopa aavistuksen verran aurinkoinen. Tuuli sen sijaan oli todella voimakas. Jottei yleisö näkisi "backstagelle", meillä on erään holvikaaren suojana verhopari, jonka helmoissa on hiekkapussit painona. Ideana on, että painot vetävät verhot automaattisesti paikoilleen, kun verhojen välistä on kuljettu. Näin siis teoriassa. Tänään tuuli niin kovin, että muuria vasten nojaavat verhotangot (2x4 -lankut) kaatuivat, kun tuuli puhalsi verhot "tötterölle". Tämä onneksi tapahtui ennen esitystä eikä onneksi kenenkään päähän. Esityksen aikana sitten eri ihmiset (mm. minä) seisoivat vahdissa ja pitivät verhoja paikoillaan. Tätäkin on teatterityö kaikessa raadollisuudessaan. Kulissipainona en ole ennen ollutkaan, joten oli jo aikakin saada "kerättyä" tämäkin kokemus.
 
Aiemmin päivällä treenattiin musikaalista uudelleen sama pätkä kuin eilenkin. Eiliseen verrattuna meni erittäin hyvin. Eilinen toisaalta oli pohjanoteeraus, joten kovin paljon syytä henkseleitten paukuttamiseen ei vieläkään ole. Ennätimme vielä treenata lehdistölle huomenna esitettävät pätkät ennen kuin minun (ja tyttäreni) piti sännätä Kuusistoon esitykseen.
 
Tytär oli ommellut kaksi musikaalissa tarvittavaa pukua. Hän oli nähnyt kovasti vaivaa ja jälki oli sen mukaista eli tuloksena oli upeat "releet", joita näyttelijöiden kyllä kelpaa pitää. Minulta hän ei ole perinyt kädentaitojaan, onneksi, mutta voinen silti olla ylpeä jälkikasvustani.