Komisario Gordionin solmio

Kaarina-teatterin ensi-illassa 18.3.2011 Pirkko Saision kirjoittama näytelmä Kuume. Olin tietenkin katsomassa; olihan juuri tuon näytelmän tuottaminen alkujaan minun ideani. Hiukan olen sen lisäksi puuhannut  taustalla lähinnä paperihommissa, mutta muuten en ole puuttunut projektin etenemiseen. Erityisesti en ollut käynyt katsomassa harjoituksia. En siis oikein tiennyt mitä odottaa, vaikka tietenkin näytelmän tekstin olin lukenut muutamaankin otteeseen. Olin siis melkoisen jännittynyt ennen ensi-iltaa. En vähiten siksi, että tyttäreni tekee näytelmässä melkoisen ison roolin. (Näytelmän kaikki viisi roolia (kaikki muuten naisia) ovat isoja).
 
Kun näytelmää teatterilla luettiin ensimmäistä kertaa, oli paikalla paljon kiinnostuneita. Melkoisen moni jättäytyi pois antaen vetäytymiselleen erilaisia syitä. Arvelen itse, että osa ei pitänyt tekstistä. Tuli vastaan jopa sellainen mielipide, että näytelmä pitää vaihtaa johonkin toiseen, koska se on liian "rienaava" eikä siinä ole "mitään muuta kuin vitun hokemista koko ajan". Kuinka väärässä voivat ihmiset olla? Tai no, sanaa "vittu" kyllä käytetään. Yhdessä kohtauksessa, jonka olisi vaikea kuvitella toimivan ilman kyseistä sanaa. Kohtauksessa, joka sitä paitsi on hillittömän hauska. Minulle ehdotettiin jopa sellaista, että kaikki vitut pitää vaihtaa sanaksi "vee". Voihan vee! Ei minulle vaan tulisi ihan ensimmäiseksi mieleen esittää, että Finlandia-palkitun kirjailijan tekstiä pitää mennä rukkaamaan jollain tavalla. Sehän se olisi ollut rienausta. Lupasin huolestuneille tahoille jutella ohjaajan kanssa asiasta, mutta en (tietenkään) jutellut. En kadu. Näytelmän teksti toimii sellaisenaan ja se toimii hyvin.
 
Mitä rienaamiseen tulee, niin aika vaikea on löytää näytelmästä sitäkään. Ihmisistä ja ihmisten heikkouksistahan näytelmä kertoo, eikä se rienaa uskontoa, vaikka sijoittuukin seurakuntatyöyhteisöön. Joka muuta väittää, heittäköön ensimmäisen kiven.
 
Nyt ensi-illan jälkeen olen erittäin tyytyväinen siitä, että jätin kuuntelematta vastalauseita ja annoin tuotannon jatkua. Olen luonnollisesti melkoisen jäävi sanomaan mitään, mutta mielestäni olen aivan objektiivinen sanoessani, että minun mielestäni ensi-ilta onnistui erinomaisesti. Näin viisi upeaa ja onnistunutta roolisuoritusta ja tiimin yhteishenki lavalla huokui sellaista energiaa, jota harvemmin kokee. Olen erittäin ylpeä teatterimme naisista, jotka tekivät ensi-illasta unohtumattoman elämyksen.
 
Suurimman "voittoni" sain kuitenkin siitä, että eräs näytelmävalintaa arvostelleista henkilöistä tuli minulle kahden kesken sanomaan, ettei enää koskaan kritisoi näytelmävalintojani. Naisten ansiota sekin. Samaisen tekstin pystyy nimittäin varsin helposti tekemään huonostikin. Onneksi meillä ei tehty.
 
Ensi-illassa oli kriitikoita neljästä eri lehdestä. On aivan sama, mitä he kirjoittavat arvioihinsa. Minä pysyn  "tuotteemme" takana joka tapauksessa sataprosenttisesti. Ja menen vielä katsomaankin muutaman kerran nyt ainakin.