Komisario Gordionin solmio

Kävimme (koko perhe sekä porukkaa teatterilta) Salossa katsomassa farssia Lainalakanat. Tai "katsomassa". Älytön idea järjestää teatteriesitys ravintolasaliin ruokapöytien sekaan niin, että lava on kymmenien metrien päässä takimmaisista katsojista. Minä olin "onnekas" ja olin saanut paikan salin puolesta välistä. (Jostain syystä seurueemme ei saanut paikkoja edestä, vaikka meillä oli kuulemma ensimmäinen varaus illan esitykseen. Ehkäpä eteemme saatiin "parempia asiakkaita").
 
Ennen esitystä neuvottiin selin lavalle olevia katsojia kääntämään tuolinsa, jotta esityksen alettua tuolien kääntely ei enää häiritsisi muita. Ikävä kyllä samaa varoitusta ei annettu väliajan päätteeksi (eikä väliajan päättymisestä muutenkaan mitenkään varoitettu), joten toisen näytöksen alettua monet nousivat seisomaan ja käänsivät tuolinsa melkoisen äänekkäästi. Kiva. Tällaisissa paikoissa ei pitäisi järjestää teatteriesityksiä. Vaikka sama se minulle on. Esittäkööt. Minä voin joka tapauksessa omasta puolestani vakuuttaa, että Salon teatteriravintola Asemaan en enää koskaan lähde katsomaan mitään. Siksi, että siellä ei näe.
 
 
Itse esityksestä en halua sanoa mitään. Se kuulosti ihan tavalliselta farssilta ja oli oikein hyvin näyteltykin ainakin niiltä osin kuin onnistuin näkemään huonoilla rillipääsilmilläni. Ihmisillä tuntui olevan hauskaa ja on minunkin myönnettävä, että nauroin monessa kohdin. Kuitenkin uskon, että oikeassa teatterissa olisin nauttinut näytelmästä huomattavasti enemmän.