Komisario Gordionin solmio

Kesäteatterifarssin toiseksi viimeinen esitys muodostui osaltani varsin piinalliseksi. Sadetaika piti, vaikka kaikenlaisilla ukkosmyrskyillä ja rankkasateilla uhkailtiin. Kostea ja nihkeä ilma aiheutti kuitenkin sen, että hyttyset ja etenkin paarmat intoutuivat kiusaamaan.
 
Toisen näytöksen alussa makasin (kuten aiemminkin) sohvalla "tajuttomana" melko pitkän ajan ja siinä tajuttomuuteen eläytyessäni tunsin, kuinka joku epämiellyttävä eläin (mitä ilmeisimmin paarma) majoittuu nenäni ja ylähuuleni väliin ja alkaa kuljeskella ympäriinsä. En oikein kehdannut huitoa, jotten olisi "pudonnut roolistani", joten yritin vaivihkaa puhaltaa ilmaa ulos nenästäni ja sillä tavalla saada häädettyä kutsumatonta vierasta pois naamaltani.
 
Ei se oikein onnistunut. Ja kuin kruununa kärsimyksilleni tunsin kuinka minua pistettiin nenän juureen. Sattui, mutta purin hammasta. Sitten vasta, kun mokoma otus alkoi yrittää tunkeutua sieraimeeni, sain puhallettua niin lujaa, että paarma lähti pois. Kyyneliä pukkasi, mutta ei auttanut. Vieläkin kutittaa nenän pielestä. Taide on kärsimystä.