Komisario Gordionin solmio

Vaimolla oli taas aihetta juhlia akateemisia saavutuksiaan (joita en tässä julkene luetella, sillä vaikken minä olekaan vaatimaton, hän on) ja niinpä hän oli viime perjantaista oppia ottaneena varannut meille illallisristeilyn höyrylaiva Ukkopekalle, joka lähti illansuussa kohti Loistokaria.
 
Menomatkalla oli varsin leppoisa tunnelma, vaikka laiva olikin ääriään myöten täynnä. (Itse asiassa saimme viimeiset paikat). Söimme laivalla alkupaloiksi annoksen "saaristolais-tapaksia" ja katselimme maisemia. Hiukan kyllä paleli, sillä tuuli puhalsi ikävästi suoraan niskaani. Olin onneksi varustautunut villapaidalla, jolle olikin käyttöä.
 
Perille päästyämme kävimme suoraan illallispöytään. Noutopöydässä oli tarjolla kaikenlaisia herkkuja, jotka maistuivatkin jo siinä vaiheessa päivää. Ruoka oli erittäin hyvää ja monipuolista. Olimme oikein iloisia onnistuneesta retkikohteen valinnasta.
 
Paluumatkalla sitten karmea totuus paljastui. Meidät oli houkuteltu hyvällä ruoalla ja mallikkaalla palvelulla kidutuskammioon. Kävi nimittäin niin, että alkumatkan aikana ja vielä Loistokarin laituritansseissakin varsin mallikkaasti harmonikkaa soittanut muusikko vaihtoi paluumatkan ajaksi soittimensa syntetisaattoriin ja muuttui sen myötä kauheaksi hirviöksi. Hän ei saanut laitteesta irti kuin tasan yhden tasapaksun jumputijump-kompin, jota hän "soitti" joka ainoan kappaleen aikana. Vain erilaisista lyriikoista pystyi päättelemään, että kappale vaihtui. Muuten oli kuin yksi ainoa kappale olisi soinut koko ajan. (Välillä hän tosin vingutti syntikallaan melodioita omituisin efektein).
 
Voin kyllä suositella Loistokarin-matkaa, mutta sen vain sanon, että musiikin takia sinne ei kannata lähteä. Poikkeuksellisesti en tuntenut vahingoniloa vaan sääliä niitä kanssamatkustajia kohtaan, jotka olivat maksaneet matkastaan melkein kympin enemmän siitä ilosta, että olivat päässeet yläkannelle ja lähelle orkesteria. Meille riitti hyvin alakannen edullisemmat paikat ja kaiuttimen kautta kuulunut musiikki ja tuossakin tuo jälkimmäinen oli liikaa.
 
Rantauduttuamme kuului Vaakahuoneelta Ted Cursonin jazz-orkesterin soitantaa. Tuntui kuin olisimme nousseet helvetistä taivaaseen.