Komisario Gordionin solmio

Olin kotimatkalla koeajettuani jälleen yhden auton (jonka sitten tulin ostaneeksikin) ja kääntymässä liikennevaloissa Halistentien ja Hämeentien risteyksessä vasemmalle eli Hämeeseen päin. Vihreä paloi, joten ajoin risteykseen. Huomasin vastaantulevan moottoripyöräilijän, jonka oletin suuntavilkun käyttämisestä päätellen olevan kääntymässä niin ikään Hämeeseen päin. Siihen suuntaan menee kaksi kaistaa, joten ei muuta kuin menoksi. Sitten huomasin, että moottoripyöräilijä, jolla lienee ollut keltaista nestettä päässään, alkaa "keulia" pyörällään. Tiesin heti, ettei hän selkeästi olekaan kääntymässä oikealle, sillä ei kukaan käänny moottoripyörällä pelkän takarenkaan varassa. Niinpä iskin jarrut pohjaan, etten ajaisi hänen alleen.
 
No, hän ajaa kuin ajaakin suoraan ja katsoo minua erittäin murhaavalla katseella. Näytin (etu)sormellani hänen yhä palavaa suuntavilkkuaan ja sanoin ääneen (ikään kuin hän muka kuulisi) "vilkku!" Ilmeisesti hän kuitenkin huomasi tarkoitukseni, sillä vaimoni kertoi kyseisen peelomotoristin sammuttaneen vilkun heti risteyksestä päästyään. Toivottavasti otti opikseen, mokoma. Jos on pakko leikkiä hengellään, voisi tehdä sen jossain muualla kuin minun autoni edessä.