Komisario Gordionin solmio

Aika paljon mahtui tähänkin lauantaihin, vaikka nukuinkin yhteentoista asti. Kaurapuuron syötyäni lähdin kaupungille ja ostin koko vuodeksi lukiokirjoja (auts!). Tällä kertaa en edes yrittänyt tilata niitä netistä, koska Akateemisen kirjakaupan nettikauppa nyt on mitä on eli tuskallisen hidas. (En tosin ole viimevuotisen kokemuksen karkoittamana toista kertaa kokeillutkaan). Akateemisen tarjoama 20% alennus kirjat ajoissa ostaville sen sijaan minulle kyllä kelpasi. Poimin tarvittavat kirjat (tyttäreni laatiman A4-kokoisen listan avulla) hyllystä varmaan kymmenesosassa siitä ajasta, joka olisi kulunut nettikaupassa kliksuttelemiseen.
 
Kirjakaupasta kodin kautta kummipoikani juhlille, jossa oli tarjolla sellainen määrä erinomaisia herkkuja, että varmaan tulee taas monta kiloa lisää painoa. En silti valita. :)
 
Kotona katsoimme televisiosta Naisten etsivätoimisto nro 1:tä, josta tuli aiemmin päivällä juhlissakin juttua. Juhlaväestä osa ei kuulemma pidä mainittua tv-sarjaa kovin hyvänä. Minulle se kyllä kelpaa oikein mainiosti. Onhan se totta, että "se ei ole samanlainen kuin ne kirjat", mutta mitäs pienistä. On se kuitenkin sen näköinen, että se on tehty sydämellä.
 
Lopuksi katsoimme vielä DVD:ltä omituisen suomenkielisen nimen saaneen dokumenttielokuvan Nytpä tahdon olla mä. Kovin se oli hidastempoinen, mutta sangen vaikuttava silti.