Komisario Gordionin solmio

Kypsyttyäni töissä alituisiin keskittymiseni tuhonneisiin häiriötekijöihin päätin lähteä lounaalle hiukan kauemmas kuin samassa rakennuksessa olevaan työmaaravintolaan. Kutsuin lomailevan rouvani mukaan ja lähdimme Kupittaan paviljonkiin. Jonossa edessämme oli noin 5 ihmistä, mutta jono ei edennyt viidessä minuutissa yhtään. Olin siinä mielentilassa, ettei hermoni oikein kunnolla pitänyt, ja sitten kun jonon läpi alkoi tunkea ihmisiä hakemaan jälkiruokakahvejaan, mittani täyttyi ja totesin, että mainittu paikka ei ole minua varten. Huonot järjestelyt ärsyttävät ja niinpä lähdimme pois ja siirryimme vieressä olevan jalkapallostadionin katsomossa sijaitsevaan Olé-nimiseen lounasravintolaan, jossa ei ollut jonoa ollenkaan ja jossa söimme oikein hyvän alkusalaatin ja lihapullia perunoiden ja pippurikastikkeen kera. Erittäin hyvä ja sopiva lounasruoka. Parempi palvelu, parempi mieli.
 
Huomasimme, että ainakin kaksi muutakin Kupittaan paviljongissa takanamme ollutta ryhmää teki saman ratkaisun. En ihmettele.