Komisario Gordionin solmio

Minulla on huomenna syntymäpäivä, mutta sain jo tänään sen kunniaksi aamiaisen, sanomalehden sekä lahjapaketin vuoteeseen tarjoiltuna. Vau. Kiitokset vain asianosaiselle. Lehdessä oli suorastaan loistava arvostelu perjantain ensi-illasta ja lahjapaketissa Hal Duncanin kirja Vellum. En jaksa olla ihailematta vaimoni kykyä löytää minulle aina juuri se mieluisin kirja, vaikken aina toivokaan mitään etukäteen. Hal Duncanista emme ole koskaan edes keskustelleet, joten vaimo ei ainakaan minulta ole kuullut, että voisi olla kivaa, jos jonkun Duncanin kirjan saisi.
 
Päivä siis alkoi tosi hienosti. Takaisin maan pinnalle tulin, kun kävin ulkona vaihtamassa valotolpan rikkinäisen lampun ehjään. Sillä reissulla onnistuin nimittäin telomaan pääni terassilla roikkuvan kynttilälyhdyn terävään reunaan. Pää aukesi ja valuin verta. Ei sattunut yhtään, mutta harmitti, että aina kun saan arven, se tulee päähän.
 
Teatterilla oli vuorossa ensi-illan jälkeinen esitys. Ns. toisen näytöksen kirous ei sentään ihan täydellä voimallaan iskenyt, mutta yleisessä energiatasossa oli kyllä kosolti parantamisen varaa. Esitys ei mennyt huonosti, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Ei tässä mitään. Seuraavaksi kaksi täysin teatterista vapaata päivää. Ne on ansaittu!