Komisario Gordionin solmio

Raision teatterin Rasputin - pyhä paise jätti hiukan ristiriitaisen olon. Se oli kyllä taitavasti tehty (musiikki ja muut äänet, videoprojisoinnit, roolityöt [hyvä Mitja!], yleinen tunnelma), mutta en loppujen lopuksi käsittänyt, mitä näytelmällä haluttiin sanoa. Toisaalta kerrottiin Rasputinin vaiheista yksi versio, mutta toisaalta ihan ilmeisesti julistettiin jotain sanomaakin. Rasputin tapettiin toisen näytöksen alussa, mutta hän palasi näyttämölle, ilmeisestikin muiden hahmojen houreissa tai mielikuvituksessa taikka sitten tarinallisestikin tuonpuoleisessa. En tajunnut.
 
Mutta ei se mitään. Ei aina tarvitsekaan tajuta. Viihdyin kyllä koko kaksituntisen, eikä minua ärsyttänyt kuin kaksi asiaa. Se, että käsiohjelmia ei ollut (minä kun kerään niitä) ja se, että eturivissä istuneen ääliön puhelin soi kaksi kertaa, vaikka ennen esityksen alkua ihan selkeästi pyydettiin pitämään puhelimet suljettuina.