Komisario Gordionin solmio

Kerhokaverin 50-vuotisvastaanotto oli tänään ja ehtiäkseni sinne ajoissa lähdin töistä pois tavallista aikaisemmin. Juhlan ns. virallinen osuus eli valtava ihmiskavalkadi sujui hyvin. Juhlakalu oli pyytänyt minua juontamaan ohjelmaosuuden, joka olikin varsin laadukas (siis ohjelma; juonnoista en niin tiedä, sillä "sävelsin" ne siinä ex tempore).
 
Vastaanoton jälkeen siirryimme pienemmällä porukalla syömään samaan tuttuun paikkaan, jossa kävimme joululounaalla. Sama meininki kuin ennenkin. Kovin oli ystävällistä taas, mutta valinnanvara olematon. Jopa siinä määrin, että kun tilasin vissyä, minulle tuotiin jotain Spriten tapaista makeaa juomaa, jonka sanottiin olevan parempaa kuin vissy. Olin hiukan tyrmistynyt, mutta en jaksanut valittaa, kun oli juhlat ja kaikki, mutta paikan pisteet kyllä laskivat.
 
Toiselta kerhokaverilta sain hänen kirjoittamansa uuden romaanin, joka toimitti myös päivänsankarin juhlakirjan virkaa. Esiinnyn siinä itsekin henkilöhahmona. Kiistän kaikki yhtymäkohdat todellisuuteen!
 
Illemmalla kotona valmistauduin katsomaan televisiosta jääkiekon välierää. Ei olisi pitänyt. Nyt on kolmas erä puolessa välissä ja tilanne yhtä lohduton kuin jo ensimmäisen erän jälkeen.