Komisario Gordionin solmio

Tänään asettelin puuvajan kattolaudat paikoilleen odottamaan kiinninaulaamistaan. Havaitsin, että paketissa on liikaa osia. Ensiksi luulin, että olen tehnyt jonkin rakennusvirheen, vaikka minulla onkin koko ajan ollut kokoamisohje nenäni edessä, mutta sitten hoksasin laskea osat ja verrata lukumääriä kasaamisohjeessa oleviin määriin. Juu-u. Osia on liikaa, mutta mieluummin niin kuin liian vähän.
 
Tarvitsisin vielä kaksi kokonaan sateetonta päivää, jotta voisin asentaa kattohuovan ja käsitellä hökkelin peruskyllästeellä ja sitten seuraavana päivänä maalata. Kolmaskin sateeton päivä kelpaisi, jos tarvitaan toinenkin maalikerros. Kyllä se tästä...
 
Veikon kone lähetti kotiin kanta-asiakastarjouksia sisältävän vihkosen, jossa luvattiin 42-tuumainen "Full HD" -taulutelevisio hintaan, joka oli aivan liian edullinen ollakseen totta. Lähdimme ostoksille tarkoituksenamme ostaa ko. televisio, digikamera ja kelloradio. (Älä kysy). Liikkeeseen päästyämme havaitsimme television edessä lappusen, jossa sanottiin, ettei se olekaan "Full HD" vaan ainoastaan "HD Ready". Niinpä niin. Tarjous oli kuin olikin liian hyvä ollakseen totta. Teimme turhan reissun. Äänestimme jaloillamme emmekä ostaneet mitään. Ei taida ihan heti tulla asiaa tuohon liikkeeseen.
 
Teatterilla treenattiin lauluja. Minulla oli soololaulussani kummallisia vaikeuksia osata aloittaa fraasit oikeassa kohdassa. Samaa kappaletta levyn "päälle" laulaessani menee ihan hyvin. Ilmeisesti kehno pohjakoulutukseni ei riitä, kun pitäisi pysyä pelkän pianon tahdissa. En silti vaivu epätoivoon. Pakkohan tuo on oppia!