Komisario Gordionin solmio

Ohitustiellä oli eilen kolaroitu, kun joku oli keksinyt tehdä U-käännöksen. Lienee joku turisti ollut suunnistamassa Eniron ohjeilla.

Taloussanomissa kerrotaan, että asuntonäytöt kuhisevat urkkijoita. Ihan kuin tuo olisi jokin uutinen. Noin on ollut aina ja sitä ennenkin. Eivät maailmasta sairaat pask uteliaat lopu. Kun muutama vuosi sitten olin myymässä asuntoani, kävelin toisinaan esittelyn aikana siinä lähistöllä ja näin kyllä, kuinka esittelyssä kävi naapureitakin.

Sitä edellistä asumustani myydessäni tuli kerran esittelyä seuraavana päivänä vanhahko "herra" soittamaan ovikelloa ja kertoi asuvansa "tässä ihan lähellä" ja käyneensä huvikseen esittelyssä ja huomanneensa esittelyn aikana yläkerrassa olleen harmonikkani. Poikkesi näin rauhallisemmissa merkeissä kysymään, että josko harmonikka olisi myytävänä. (Ei ollut). Uskomatonta röyhkeyttä.

Iltalehdessä on pulaa uutisista. Siellä nimittäin kerrotaan, kuinka True Blood -sarjan näyttelijä esiintyi suomalaiselokuvassa. Joo. Niin esiintyi. Vuonna 2001.

Itäharjun Prismassa ruokaostoksilla käydessäni tuli poimittua mukaan myös Zorro-televisiosarjan (vuodelta 1957) ensimmäisen kauden boksi. 39 jaksoa alle 15 eurolla! Hyvä diili, vaikka alkuperäinen mustavalkoinen sarja onkin väritetty jälkikäteeni (ei tosin silmiinpistävän huonosti). Katsoin pari jaksoa, mutta en jäänyt koukkuun. 60-luvulla Zorro kuitenkin oli suunnilleen parasta, mitä telkkarista tuli, joten olihan tuo boksi saatava kotiin.