Komisario Gordionin solmio

Flunssan vuoksi "kauhulla" odottamani sunnuntai on kääntymässä iltayöhön. Sain jännityskomedian harjoituksissa ääneni sen verran auki, että selviydyin illan musikaaliesityksestä pahemmin yskimättä. Ääneni kyllä jokainen kuuli "tautiseksi", mutta mitäs pienistä. Fiilis oli hyvä ja hyvin meni esityskin.
 
Meitä hiukan pelotti se, että toinen muusikoista oli sairastumisen vuoksi poissa, mutta toisaalta ehkä juuri se innosti kaikkia vetämään täysillä. Meni siinä määrin "ilon kautta", että yleisökin sen huomasi ja eli alusta asti ja koko ajan mukana. Ohjaaja vaikutti tyytyväiseltä, mikä on kivaa aina, mutta eipä hänellä olekaan tapana antaa mitään tyrmäyksiä fiiliksen latistamiseksi, joten hänen kehuihinsa pitää aina suhtautua sillä lailla, miten sen nyt sanoisi, lievä hymynkare suupielessä. Mutta kun myös täysin tuntemattomat ihmiset tulivat esityksen jälkeen kiittämään, sitä voi jo itse kukin alkaa uskoa, että onnistuimme hienosti.
 
Vaimo ja anoppi olivat käyneet sienestämässä "kiertueella" ollessani siinä salaisessa torvisienipaikassa, josta minä en tiedä mitään. Valtava saalis oli tullut. Tulossa hyvä viikko gastronomisessa mielessä.